Kärsivällisyys ei ole ikinä ollut parhaita puoliani...

Kesäkuun 3. kyllästyin taas odottamaan ja päätin taas soittaa jonohoitajalle (joku sanoi Suomi24:n keskusteluissa, että prosessi saattaa nopeutua huomattavastikin jos vähän hoputtaa ja aktiivisesti soittelee sairaalaan). Ei muuta kun luuri käteen taas! ;)

No, kieltämättä soitosta oli hyötyä. Hoitaja sanoi, että leikkauksia aletaan luultavasti taas tekemään elokuussa (nyt on kesätauko) ja että niitä tehdään Tampereen lisäksi parissa muussakin kaupungissa (ilmeisesti TAYS vuokraa leikkaussaleja muista sairaaloista nopeuttaakseen leikkausjonojen purkua), ja onnekseni kotikaupunkini on yksi niistä kaupungeista. :) Sanoin hoitajalle, että mielelläni tulisin leikattavaksi kotikaupungissani ja että voin tulla hyvin lyhyelläkin varoitusajalla. Hän sanoi merkitsevänsä asian koneelle ylös ja sanoi myös, että se saattaa nopeuttaa huomattavasti operoitavaksi pääsemistä. Kysyin sitten vielä, että kuinka lyhyt varoitusaika voi lyhyimmillään olla, hän sanoi että jopa päivän varoitusajalla on kutsuttu leikkaukseen. Hui, ihan niin nopsaan en kyllä haluaisi! Mutta jos prosessi etenee ihan normaalisti, saan kutsun kotiin n. 2-4 viikkoa ennen leikkausta... Että sellaista.

Odottavan aika on pitkä...

Hohhoijaa, toukokuun alkuun mennessä olin jo ehtinyt spekuloimaan kaikkea mahdollista leikkaukseen liittyvää ja omia motiivejani ja ja JA... Kuinka paljon sitä ehtiikään kolmessa kuukaudessa asioita vatvomaan. Leikkausjonoon päästyäni aloin välittömästi katselemaan toisten naisten rintoja. Osittain tarkoituksella, osittain huomaamattani. Mietin kuppikokoja ja millaiset rinnat kellekin sopivat. Siis toisin sanoen aloin tekemään kenttätutkimusta. ;)

Jossain vaiheessa sitä tuli epäluuloiseksi koko prosessin suhteen, jotenkin alkoi epäilyttämään pääsenkö kuitenkaan leikkaukseen, ainakaan vuoden sisään, sillä tiesin hoitojonojen olevan pitkät Pirkanmaalla. No, päätin sitten soittaa TAYS:n Plastiikkakirurgian osaston jonohoitajalle jospa hän valaisisi asiaa. Hoitaja sanoi, että aikaisintaan alkusyksystä voisi olla mahdollista päästä leikattavaksi. Hän kysyi olenko jo käynyt mammografiassa, johon vastasin, että en. Koko mammografia-asiasta ei ollut sen tarkemmin puhetta silloin, kun kävin TAYS:ssa konsultaatiossa. Kirurgi vain sanoi, että kannattaa mammossa käydä varmuuden vuoksi, vaikka nuori olenkin. Noh, ei kun soittamaan taas terveyskeskukseen pyytämään lähetettä mammografiaan.

Viikon päästä lähete ja maksusitoumus pompsahti sitten postilaatikosta ja aikakin oli varattu jo valmiiksi. Keskiviikkona 14.5 aika sitten koitti. Pääsin onneksi paikalliseen Suomen Terveystaloon, niin ei tarvinnut sen kauemmaksi matkustaa. Itse mammografia oli kyllä aika ilkeän tuntuista, levyt puristivat tissiä niin lujaa, että ajoittain tuntui kuin se olisi voinut hetkenä minä hyvänsä räjähtää. Mutta hengissä selvisin. Yllätyksekseni he halusivat vielä tehdä ultraäänitutkimuksenkin. Siinä kohtaa vähän säikähdin, että näkyikö mammossa jotakin sellaista minkä takia he haluaisivat tehdä tarkempia tutkimuksia. Jännitin koko ultran ajan. Tutkimus tuntui vieläkin inhottavammalta kuin mammografia, mutta ei siinä auttanut kuin yrittää olla mahdollisimman rentona. Onneksi tutkimus ei kestänyt kauaa ja pelkonikin osoittautuivat turhiksi ja sain täysin terveen paperit. :) Yksi askel lähempänä pienempiä rintoja, jee jee.

Seuraava etappi...

Ei mennyt kuin viikko lähetteen laittamisesta, niin kirje TAYS:sta putkahti postiluukusta. Olin ilmeisesti saanut jonkun peruutusajan, sillä minua pyydettiin tulemaan Plastiikkakirurgian polille jo perjantaina 22.2. Noh, ei siinä muuta kuin paikan päälle sitten. Jännitti ihan järkyttävän paljon mennä sinne, mutta kaikki meni hyvin. Plastiikkakirurgi oli todella mukava ja asiallinen noin kolmekymppinen mies. Hän kyseli samoja asioita, kuin lääkäri terveyskeskuksessakin, eli miksi haluan leikkaukseen jne. ja otti myös mitat rinnoista. Hän kertoi myös hieman leikkaukseen liittyvistä riskeistä (haavojen paranemisesta) ja kysyi mahdollista toivettani koon suhteen. En oikein osannut siihen mitään järkevää sanoa; heitin vaan ilmaan, että "kai tahtoisin B-kupin"... Vaikea hahmottaa minkä kokoinen joku B-kuppi ylipäätään on, kun itsellä on aina ollut tällaiset roikkuvat D/E-kupit. Noh, lekuri sitten sanoi, että realistinen tavoite on, että otettaisiin pois n. 300g/rinta. Ja se kuulosti ihan järkevältä. Ei siinä sitten muuta, kun leikkausjonoon vaan. :)

Olin jotenkin yllättynyt miten helposti ja nopeasti asia hoitui, jotenkin sitä kai empi, että ottaako lääkäri tosissaan ja onko rintani kuitenkaan niin suuret, että julkiselle puolelle voisi päästä operoitavaksi.

Mutta hyvä näin. :)

Kaiken alku...

Tämän blogini tarkoituksena on kertoa matkastani kohti rintojen pienennysleikkausta ja kertoa kyseiseen projektiin liittyvistä fiiliksistä, ongelmista ja edistymisestä.

Kaikki alkoi tammikuussa 2008, kun olin kuukauden ajan päivittäin lukenut Suomi24:n keskustelupalstoilla Plastiikkakirurgia-puolella rintoihin ja rintojen pienennyksiin liittyviä kirjoituksia. Aikani lueskeltuani ja asioista toisilta kirjoittajilta kyseltyäni koin jonkin sortin valaistumisen ja otin itseäni niskasta kiinni ja varasin ajan omalääkäriltäni tarkoituksenani puhua mahdollisuuksistani päästä rintojen pienennykseen julkiselle puolelle.

30. tammikuuta aika sitten vihdoin koitti. Omalääkärini oli TAAS lomalla, kuten yleensä aina, kun tarvitsisi päästä juttusille, joten asiaani hoiti sijainen (joka onneksi osoittautui erittäin asialliseksi nuorehkoksi naishenkilöksi). Hän ei juurikaan tiennyt mitään rintojen pienennyksestä, joten enimmäkseen hän kaiveli tietoa netistä. Hän kyseli motiiveistani leikkauksen suhteen, otti mittoja rinnoistani (mm. jugulum-mamilla), tunnusteli rinnat ja kainalot mahdollisten pattien varalta, punnitsi minut ja laskeskeli paljonko pisteitä tuli (päästäkseen julkiselle puolelle leikkaukseen on saatava tietty määrä pisteitä mm. hartiasäryistä ja rintojen koosta). Ylitin reippaasti tarvittavan pisterajan. Mitta kaulakuopasta nänniin oli n. 28cm (normaalisti n. 21cm), kuppikokoni palttiarallaa 75D/80E, pituus 163cm ja paino 66kg (BMI 24.8). Asia oli sillä sipuli ja lekuri teki lähetteen TAYS:iin plastiikkakirurgian polille ja sitten vain odoteltiin...