Hiljaa hyvä tulee...

Kävin taas maanantaina siellä haavapolilla näyttämässä tissejä. Nyt olikin edistystä tapahtunut: Oikea aukile on enää n. 0,5 x 1cm eli pienentynyt joka puolelta :) Nyt täytyy jo uskoa, että kyllä se siitä itsekseen umpeen menee, viikko sitten olin vielä ihan skeptinen sen suhteen.

Haavahoitaja ei paljon muuta tehnyt, kuin otti haavan ympäriltä kuivia reunoja pois (paranee kuulemma vielä nopeammin, kun ne ottaa pois). Sain myös esitteen Mepiform- silikoniteipistä, jota voisin kuulemma alkaa käyttämään, paitsi tietty haavan kohdalle. Ostinkin sitä jo, mutta en ole vielä laittanut. Tänään ajattelin suihkun jälkeen kokeilla miten ne saan laitettua. Aika tyyristä tavaraa se kyllä on, yksi pakkaus maksoi hitusen alle 20€ ja se riittää n. kahdeksi viikoksi. Onneksi sentään niitä samoja teippejä voi käyttää sen kaksi viikkoa, ottaa vaan suihkun ja rasvailun ajaksi pois ja laittaa sitten takaisin. Haavan päällä käytän edelleen mepilex- vaahtomuovitarraa, se pehmittää mukavasti, eikä tartu kiinni/ärsytä ihoa.

Kyselin hoitajalta, että mitä nyt saan ja en saa tehdä (tekisi meinaan mieli jo palata täysin normaaliin elämään!), hän antoi luvan urheilla ihan normaalisti. Sanoi, että kokeilemalla se selviää, että mitä pystyy ja ei pysty tekemään. Jos ei rinnat kipeydy liikunnasta, niin ei sitä tarvitse välttää. Saan myös saunoa nyt ihan normaalisti, mutta avantouimaan en saa vieläkään mennä (hitto). Kuulemma sitten vasta kun haava on kokonaan kiinni. Noh, on sekin jo paljon, että saa käydä jumpalla ja sulkista pelaamassa ja vielä saunoakin. :)

Kävin alkuviikosta taas ostamassa uudet rintsikat. Tällä kertaa ostin Lindexistä sellaiset olkaimettomat liivit (tai siis jossa on myös muunneltavat, irroitettavat olkaimet), nyt voi käyttää olkaimettomia toppeja, jee jee! :-D Sainkin meinaan sellaisen ihanan topin siskolta joululahjaksi, täytyy ehkä laittaa se tänään päälle, kun lähtee juhlimaan uutta vuotta. :) Niin, huomautuksen siis, että kyllä minä enimmäkseen käytän vain kaarituettomia urheilurintsikoita, mutta juhliin jne. laitan tavalliset liivit.

Joopa joo, eipä tässä taas varmaan muuta oleellista oo tapahtunut. Pikku hiljaa edetään ja aletaan oleen jo voiton puolella. :) Tässä vielä pari kuvaa, vaikka eipä niissä haavan pienenemistä lukuunottamatta ole tapahtunut huomattavaa muutosta...

Edestä (edelleen näyttää Väyryseltä) ;-)

Oikea puoli, parantunut nopeasti viime päivinä

Reikä pienentynyt (enää n 0,5 x 1cm)

Vasen puoli täysin kiinni ja aika hyvin tasoittunutkin

Odottelua...

Kävin viime perjantaina taas siellä haavapolilla näyttämässä haavoja. Oikea puoli on edelleen auki alhaalta (itse asiassa nyt vielä enemmän kuin aikaisemmin!), mutta vasen puoli on mennyt kiinni vihdosta viimein. Hoitaja poisteli kaikki jäljellä olevat tikkien päät & solmut, etteivät ne ainakaan hidastaisi paranemista. Niitä olikin sikin sokin varsinkin oikean puolen reiän tienoolla.

Kerroin hoitajalle, että hänen antamastaan geeliytyvästä huopanauhasta ei ole ollut paljon hyötyä, koska se jää haavaan yhtälailla kiinni, kuin haavataitoksetkin. Joka kerta siis kun otti ennen suihkua siteet pois, haava aukesi ja verta tuli solkenaan. Että se oli huono "apuväline". Tällä kertaa sain käytettäväksi Mepilex-merkkistä vaahtomuovi-tarraa. Sitä laitan nyt sille oikealle puolelle, joka on vielä auki. Vasemmalla pidän vain Mesoft-taitoksia, koska ne eivät enää tartu kiinni, koska haava on umpeutunut. Se Mepilex tuntuu ainakin ihan hyvältä, ei tartu haavaan kiinni ikävästi vaikka liimapinta onkin haavaa vasten. Lisäksi se toimii hyvin pehmikkeenä.

Hoitaja mittasi haavan koonkin tällä kertaa, se oli 1,5 x 2cm, eli aikas iso aukile. Mutta kehui, että oli tosi siistin näköinen haava. Että eiköhän sen pitäisi siitä umpeen mennä pikku hiljaa. Ärsyttää vaan tämä odottelu... Seuraavan ajan haavapolille sain 29.12. En tiedä mitä siellä silloin sovitaan jos haava on edelleen auki. Voiko tässä tehdä muuta, kuin odotella?? Tayssista muuten soitettiin toissapäivänä, olisivat tarjonneet mulle jälkitarkastusaikaa eiliselle, mutta eihän mun sinne kannata mennä, koska toi haava kerta on vielä auki. Miksipä mennä sinne lääkärin tykö vain toteamaan, että asialle ei voi tehdä tällä hetkellä mitään. Eli peruin se sitten suosiolla, harmittaa kyllä, että niin jouduin tekemään, koska olen odottanut sitä aikaa tässä hartaasti. Että ensi vuoden puolelle menee sitten sen jälkitarkastuksen kanssa! Siellähän sitten voidaan tarkastella, että vaatiiko rinnat jotain korjailua tms... Sitä odotellessa.

Sain muuten haavahoitajalta luvan urheillakin jo. :) Siis melko rauhallisesti kuitenkin, eli ei juoksua, pomppimista jne., etteivät rinnat kipeydy. Aloitan siis kävelylenkeillä ja punttisalilla. Eilen olinkin pitkästä aikaa salilla ja nyt jo huomaa lihaksissa, että ei ole tullut kuukauteen tehtyä mitään; kolottaa meinaan sen verran paikoissa. ;-) Niin, sain myös luvan saunoa "varovasti"- mitä ikinä se nyt sit tarkoittaakaan... Viimeistään lauantaina aion mennä siis saunomaan. Ihanaa. :)

Joopa joo, eipä tässä kai sen kummempia nyt kuulu. Pikku hiljaa edistytään ja Buranaa ei kulu enää kuin satunnaisesti. Oon nyt jo nukkunut kyljelläänkin, ei ainakaan lääkäri sanonut siitä mitään, että en tiedä haittaako se enää tässä vaiheessa. Joku voi tietysti taas valaista mua aiheesta jos on parempaa tietoa(?) :) Kävin muuten ostaan parit rintsikatkin, toiset on shock absorber- urheiluliivit (tosin niissä on kaarituet, joten en varmaan voi niitä vielä käyttää hetkeen...) ja toiset tavalliset kaarituelliset liivit (kokoa 80B!). ne mulla olikin jo lauantaina päällä, kun oli pakko juhlien vuoksi luopua urheiluliiveistä. ;-)

Niin, tässä muuten taas muutama kuva.

Vasen puoli

Oikea puoli

Edestä (vähän harittaa)

Oikea alunen reiän kera (1,5 x 2cm)

Vasen alunen (ummessa, jee jee!)

Takapakkeja...

Nyt on kulunut 3,5 viikkoa leikkauksesta ja paraneminen on ihan vaiheessa edelleen. Toissa lauantaina en kestänyt enää epätietoisuutta, vaan menin terveyskeskuksen päivystävälle näyttämään noita pystyhaavoja. Hän sanoi, että siellä alaosissa on infektio ja kirjoitti 10 päivän antibioottikuurin (Kefexin 750mg). Sitä olen nyt tässä popsiskellut, tänään illalla otan viimeisen napin. Aika hevoskuuri, kun 2 nappia noin vahvoja joutuu vetään päivässä...

Päivystäjä myös sanoi noista pystyhaavojen alakurtuista, etteivät ne hänen mielestään näyttäneet siltä miltä pitäisi (asiantuntemusta hänellä ei tosin kirurgisista toimenpiteistä ollut...), hän veikkasi, että niissä on käynyt pieni hama ja kudosta/ihoa olisi jäänyt liikaa. Hän kehoitti ottamaan heti alkuviikosta yhteyttä haavapolille ja vaatia aikaistusta jälkitarkastukseen (tarkastus pitäisi olla n. 4 viikon päästä leikkauksesta, mutta se ei taida aina toteutua). Hän myös kehoitti vaatimaan korjaustoimenpiteitä, sanoi, ettei mun tarvitse tyytyä tuollaiseen tulokseen. Hän myös uskoi, että mahdolliset korjaustoimenpiteet menisivät myöskin kunnan piikkiin... Tein työtä käskettyä ja soitin sitten heti maanantai-aamuna haavapolille ja kerroin asian laidan. Minulle varattiin aika polille keskiviikoksi.

Siellä polilla hoitaja sitten putsasi haavat kunnolla ja kanssa lohdutteli minua, että kyllä ne kuntoon saadaan joka tapauksessa, kuulemma noin joka toinen rintojen pienennyksessä käynyt potilas kohtaa joitakin paranemiseen liittyviä ongelmia. Harvoin kuulemma selviää ilman mitään takapakkeja. Hän soitti myös minut leikanneelle plastiikkakirurgille, joka sitten onneksi pääsi paikan päälle katsomaan minua. Hyvä, että tuli, koska hän ei ollutkaan vielä nähnyt tekeleitään kertaakaan leikkauksen jälkeen (kuten varmaan aikaisemmin mainitsin, lääkärit eivät tulleet minua katsomaan osastolle, vaan hoitsut minut kotiuttivat). Hän sanoi, että vaikka ompeleet ovatkiin auenneet ja varsinkin oikealla puolella alhaalla on ihan reikä, haavojen pitäisi itsekseen umpeutua ajan kanssa. Hän myös sanoi, ettei siellä näkynyt mitään merkkejä infektiosta(?), että olisikohan tulehdus sitten parantunut jo siihen mennessä (olin syönyt 5 päivää antibiootteja).

Hyvä muuten, että tulin kysyneeksi tissien teippailusta! Haavahoitaja sanoi minulle sillon aikaisemmin puhelimessa, että teipit on otettava pois kahden viikon päästä leikkauksesta ja että uusia EI SAA laittaa. Silloin ihmettelin kovasti asiaa, mutta tein työtä käskettyä ja hilluin sitten melkein viikon ilman mitään teippauksia. Nyt kuitenkin kysyin kirurgiltani, että eikö muka saa mitään teippejä käyttää tukemassa. Hän sanoi, että "mistä tuollaista olet kuullut?" Voi herra siunaa sentään! Sanoin siinä sitten, että "häneltä" ja osoitin vieressä seisovaa haavahoitajaa. ;-) Pikkaisen olin saanut ristiriitaista informaatiota, taas. Kirurgi sanoi sitten, että voin ainakin pari viikkoa pitää vielä Micropore-teippiä; tosin ainoastaan nännien ympärillä, koska se oli ainoa paikka mistä ei tullut mitään eritystä.

Noh, lääkäri kirjoitti mulle sit vielä loppuvuoden saikkua ja mulle varattiin uusi aika viikon päähän (pe 12.12), jolloin katsottaisiin onko mitään edistystä tapahtunut haavojen suhteen. Sain vielä hoitajalta sellaista huopanauhaa, mitä pitää laittaa erittävien haavojen päälle. Nauha imee ilmeisesti jotain shaissee haavoista ja kai myös kosteuttaa (muuttuu kastuessaan geeliksi). Muuten jatkan ihan samalla lailla, kuin tähänkin asti, eli suihkuttelen haavoja päivittäin ja otan aina suihkun jälkeen tunnin ilmakylvyn. Muuta ei nyt ole oikein tehtävissä.

Vaihdoin teipitkin toisinlaisiin. Käytin alunperin valkoista kapeaa Micropore-teippiä, mutta ystävällinen ihminen Suomi24:ssä neuvoi, että ruskea leveämpi teippi voisi toimia paremmin (ruskea leveämpi teippi tukee enemmän ja siinä on myös vähän hennompi liima, joten se ei välttämättä ärsyttäisi ihoa niin paljoa, kuin valkoinen). Että näillä mennään nyt ainakin vähän aikaa. Perjantaina sitten kuulee taas jotakin infoa, kun menen sinne haavapolille. Toivottavasti saisin piakkoin sen jälkitarkastusajan, silloin meinaan arvioidaan mahdollisen korjausleikkauksen tarve. Lienen pessimisti, mutta olen liki varma, etteivät nuo alahaavat tuosta itsestään mene umpeen ja kurtut oikene. Varsinkin tuo oikea puoli on aika epätodennäköinen toipuja; siinä alhaalla on tällä hetkellä sormenpään kokoinen reikä. ;-/ Mutta ei tässä auta, kuin odotella... ja pitää peukkuja pystyssä... Tässä nyt joka tapauksessa kuvia, noi reiät on aika karseen näköiset, että jos on kovin herkkä, niin ei varmaan kannata edes katsoa.

Tässä on kuva teippauksista. Nännien ympärillä on Micropore-teippiä, alhaalla on geeliytyvää huopanauhaa, jonka päällä Mesoft- sidetaitoksia, mitkä teippaan kiinni valkoisella Micropore-teipillä.

Vasemman tissin alunen. Ei ole enää niin pahan näköinen, kuin aikaisemmin. Pieni reikä siellä tosin on vielä...

Oikean tissin alunen reikineen päivineen. Pystyarpi on muuten parantunut ihan ok, mutta heti nännin alapuolella on jotain häikkää, mutta kunhan haavat eivät aukea, niin ei mitään hätää...

Lähikuva oikean alusen reiästä. Aika levottoman kokoinen rööri... Viime päivinä reikä on tuntunut vaan isontuvan, varmaan loputkin tikkaukset ovat auenneet sieltä...

Jep jep, nyt vaan odotellaan paranemista ja perjantaina toivottavasti ollaan taas vähän viisaampia. Seuraavat kuvat voin laittaa loppuviikosta, kun vaihdan teippaukset (jos vaikka tällä kertaa muistaisin ottaa kuvat ennen, kuin laitan uudet teipit).

2 viikkoa leikkauksesta...

Hohhoijaa, aika rankkaa tää paranemisprosessi on. Tuntui, että eka viikko oli paljon helpompi, kuin mitä nyt on. Nyt tuntuu, että tunto on palailemassa tisseihin, koska niitä vihloo ja jomottaa vähän väliä ja rinnan alushaavat on tosi kipeät ja erittävät. Otin viime viikonvaihteessa kuvia (10 päivää leikkauksesta), mutta eipä niissä mielestäni paljon muutosta näy; ehkäpä hieman ovat laskeutuneet ja mustelmat vaalenneet...



Nämä kuvat on vielä alkuperäisten teippausten kanssa, mutta seuraavat kuvat ovatkin sitten ilman teippejä (niitä saa kuulemma pitää vain 2 viikkoa, jonka jälkeen on pärjäiltävä ilman). Teipit revin toissäpäivänä ekaa kertaa pois (oli muuten jumalattoman tiukassa vaikka veden avulla niitä irrottelin...) nähdäkseni haavat. Kyllä järkytys oli suuri, pakko myöntää. Nännin ympärystät oli oikeastaan ihan fiksun näköiset, varsinkin vasemmassa tississä oli saatu oikein siististi. Oikea puoli sen sijaan röpsötti enemmän, nännin ympäryshaavan ja pystyhaavan risteyskohta oli jotenkin repsallaan ja pystyhaava muutenkin enempi "siksakkia" mitä vasemmassa tississä. Mutta nuo pystyhaavojen alaosat! Aivan kamalan näköiset. Iho ihan kurtuilla ja tikit miten sattuu, molempien puolien haavoissa jotain ihme ihokielekkeitä, mitkä on jäänyt siihen haavan päälle lerpattamaan. Oikean tissin haavassa se kieleke on lisäksi melkein musta, että lieneekö jossain kuoliossa tms... hyi helvetti kuitenkin. Odotan kyllä mielenkiinnolla millaiseksi ne tuosta muotoutuvat. Pahoin pelkään, etteivät ne alaosat tuosta tokene. On hyvinkin mahdollista, että joutuu meneen johonkin korjausleikkaukseen... :(

Laitan tähän nyt vielä kuvia noista rinnan alusista, vaikkei niistä näekään kunnolla niitä pystyhaavojen kurttuja. Voin laittaa parempia kuvia sitten, kun taas lainaan kameraa (luultavasti viikonloppuna) ja kun on teipitkin pois. Mutta eikö näytäkkin siltä, että tuota pystyhaavaa oltaisiin jatkettu liian alas??! Tuntuu, että siihen on kurottu jo vattanahkaakin kiinni! Ja ihan liian tiukasti on vedetty mun mielestä...



Että semmosia otoksia tällä kertaa. Muuten on sanottava, että ihmeen paljon sitä pystyy touhuaan vaikka onkin "vammainen". Tunnin kävelylenkeillä olen käynyt jo viikon ja kotitöitäkin pystyy tekemään (paitsi imurointia). Välillä kyllä huomaa, että kannattaisi ottaa vähän rauhallisemmin, koska tisseihin alkaa sattumaan. Eniten kuitenkin damagea onnistun niihin saamaan nukkuessa. Vaikka nukunkin selällään tyynypinojen kanssa, niin silti onnistun jotenkin öisin pyörimään sillai (välillä kyljelleen?), että tissin aluset on kipeänä aamuisin. Mut sais ilmeisesti köyttää kiinni siihen sänkyyn, etten pääsisi pyörimään...

Särkylääkettä menee edelleen reippaasti. 600mg Buranaa popsin; edelleen sen 3kpl päivässä mitä lääkäri määräs. Tosin aion kyllä tän viikon puolella vähentää jo kahteen nappiin päivässä. Jos en söisi ollenkaan särkylääkkeitä, en pystyisi varmaan tekemään mitään, kun sattuisi niin paljon. Että en kyllä uskalla niistä vielä luopua kokonaan...

Tänään ostin myös lisää sidetaitoksia apteekista; niitä menee nyt paljon, kun noi haavojen alaosat alkoi vuotamaan. Ostin myös Septidineä, jolla voin sitten desinfioida niitä vuotavia kohtia. Niin, ja sit ostin myös imetyssuojia, ajattelin kokeilla miltä ne tuntuu liivin alla sitten kun teippejäkään ei ole enää suojaamassa haavoja. Konstit on monet, sano.

Että näillä mennään. Kommenttia saa taas laittaa ja kiitos vaan aikasemmillle kommentoijille neuvoista, ne on aina tervetulleita. :)

Uusi viikko, uudet tissit...

Nonni, leikkaus on ohi ja paraneminen on kovassa vauhdissa. Torstaina oli siis leikkaus. Tosin meinasin siitä vähän myöhästyä, koska Tayssin hoitsu antoi mulle väärän ajan! Mun olis oikeasti pitänyt olla sairaalalla torstaiaamuna klo 7.00, mutta hoitsu antoi mulle ajaksi 7.30. Vähän siis tuli kiire alkujärjestelyiden kanssa, mutta ehdittiin kuitenkin tekeen kaikki ajoissa. :)

Sillon ennen leikkausta siis allekirjoitettiin sellanen lappu, missä annettiin lupa lääkärien käyttää ja tarkastella tarvittaessa mun tietojani ja siinä päivitettiin myös samalla mun lähimmäiseni yhteystiedot, jos tarvitsisi ottaa yhteyttä. Sitten meninkin kiireesti vaihtamaan sairaalavaatteita päälle. Ihanat mummokalsarit ja tukisukat sain. ;-) Sen jälkeen menin odotushuoneeseen verikokeeseen ja nappasin esilääkitykset nassuun. Ei siinä sitten ehtinyt kuin kymmenisen minuuttia istumaan, kun leikkausryhmä jo tuli hakemaan mua leikkaussaliin...

Hoitajat oli tosi mukavia, joku 4-5 ihmistä siinä hyöri ja pyöri mun ympärillä ja kiinnitteli muhun kaikkia antureita ja lätkiä. Ihmettelivät kovasti miten oon niin rauhallinen. :) Sanoin vaan, että en kai mä oikein ymmärrä mihin oon joutumassa... No, sitten kun kanyyli oli laitettu käteen ja kaikki lätkät oli paikoillaan, anestesialääkäri tuli siihen ja sitten pari henkäystä happimaskiin ja olikin jo kanttuvei.

Seuraava muistikuva onkin sitten heräämöstä. Leikkaus oli kestänyt noin 3,5h ja kun heräsin ensimmäisen kerran, kello oli jotain 14.30, sitten siinä heräsin aina viiden minuutin välein, kun multa otettiin verenpaineita. Sitten mut leikannu kirurgi tuli käymään siinä nopeasti. Se kokeili onko nänneissä tuntoa, mutta en mä mitään tuntenut, kun koko kroppa oli ihan turta ja olin puoliunessa. Sen verran olin hereillä, että sain kysyttyä, että millä leikkaustekniikalla hän päätyi tekemään. Hän teki siis kuitenkin yläpedikkelitekniikalla (tikkaritekniikalla), eli ei tullut haavaa ollenkaan rinnanaluspoimuun. Kysyin siten, että miten nyt kävisi imetyskyvyn. Hän sanoi, että pystyi jättämään reilusti rauhaskudosta kiinni nänniin, eli imetyskyvyn pitäisi säilyä. Noh, sen näkee oikeastaan vasta sitten joskus, kun imetys tulisi ajankohtaiseksi...

Noh, joskus neljän aikaan mua sit lähdettiin viemään vuodeosastolle. Siinä siirron aikana sit piristyin sen verran, että soittelin heti läheiset läpi, kun pääsin huoneeseeni. Mun avomieskin sai tulla mua katsoon heti. :) No sitten torkuinkin muuten alkuillan. Joskus kahdeksan aikaan hoitaja toi mulle teetä ja jugurtin, koska en ollut saanut vielä syödä mitään koko päivänä. Kyllä maistui hyvältä. :) Mitään pahoinvointia mulla ei esiintynyt ollenkaan leikkauksen jälkeen. Ihmeen hyvä olo oli. Ainoastaan pissalla käyminen tuotti ongelmia, koska en pystynyt toimimaan alusastian kanssa. Pyynnöstä sain sitten sellaisen pönttöviritelmän siihen sängyn viereen. :) No, yöunet oli aika vähissä, heräilin aina tunnin välein, kun asento oli niin huono ja kädet, selkä ja maha olivat kipeät. Hoitajakin kävi aina tunnin välein katsomassa oonko okei, joten siihenkin heräilin sitten. Puol viideltä aamulla sainkin sitten huonetoverin, joten aamuksi sainkin sitten juttuseuraa, mikä oli kiva juttu. :)

Aamulla sitten saikin ihan kunnon aamiaisen. Puolen päivän aikaan lähdinkin sitten jo kävellen vessaan, kun en ollut vielä yhtään ollut liikkeellä. Koko päivä meni odotellessa. Lääkärin piti tulla mua katsomaan ja poistamaan dreenejä ja siteitä ja myös auttamaan mua sopivien liivien pukemisessa. Noh, kahden aikaan hoitaja tulikin sitten poistamaan siteitä ja dreenejä, koska lääkäriä ei kuulunut. Dreenien poisto sattui aika paljon, koska ne oli ainakin toiselta puolelta jäänyt kiinni johonkin. :( Mutta sitten helpotti, kun sai kaikki kiristävät ja painavat sidokset pois. Tissit näytti kyl aika karmeelta, kun nännipihat oli jotenkin ihan töröllään ja turvonneet. Koko tissit oli vähän sellaset vogue-mallit, ihme suipot. Oikean rinnan alla olevat tikit/teipit oli myös kummallisesti rutussa, siihen jäi sellanen ihmeellinen iso ihopoimu. Hoitaja sanoikin, että saa sitten lääkäri katsoa voiko sille tehdä jotakin...

Noh, kolmeen asti odotin, mutta lääkäri ei ikinä tullut. Sieltä sit tuli kaks hoitajaa, jotka puki mulle liivit ja toi mulle tarvittavat paperit (hoitokertomuksen, saikkutodistuksen ja reseptin buranaan), sitten vaan puin siinä päälle, soitin avomiehen hakemaan mua ja lähdin meneen neljän aikaan. Koko kotiutus meni mun mielestä jotenkin oudosti. Kukaan lääkäri ei käynyt mua missään välissä katsomassa ja poiskin lähdin sieltä sillai, ettei kukaan edes tullut sanomaan mitään. Myöskään minkäänlaisia kirjallisia jälkihoito-ohjeita en saanut. Mut pukeneet hoitsut vaan vastaili mun kysymyksiin, kun yritin udella, että mitä nyt saan ja en saa tehdä. Ne oikeastaan vaan sanoivat, että saa ja pitääkin liikkua, kun luulin, että pitää olla enimmäkseen pötköllään ja levossa. Sit suihkuttelusta ne ei sanonut oikein tarkkaan. Sen verran sain selvää, että saippuaa ei saa käyttää, eikä teippejä repiä pois, ellei ne repsota. Ja että saunaa pitäis ainakin pari viikkoa välttää. Mutta se jäi mulle epäselväksi, että pitääkö niitä suihkutella päivittäin vai ei(?) Myöskään seksin harrastamisesta eivät osanneet sanoa; enemmän tuntuivat nolostuvan, kun kysyin kauanko seksuaalista kanssakäymistä pitää välttää. Sanoivat vaan, että koita nyt viikko olla ilman ja että ei kai se haittaa jos ei siinä tissien päällä makaa... tosi hyvä ohjeistus siis. ;-/ No, hyvä uutinen oli se, että kyljellään saa kuulemma nukkua jos pystyy. Mä olin jotenkin kuvitellut, että missään nimessä ei saa nukkua muussa asennossa, kuin selällään... tässä taas huomaa, miten huonosti mua on näissä asioissa opastettu.

Jep, jep. Joskus neljän viikon päästä olis kai sitten jälkitarkastus Tayssilla. Kaippa ne sitten soittaa sieltä ja kutsuu tuleen. Haavapoliklinikan numeron sain kyllä, mihin saa soittaa jos tulee jotain ongelmia/kysyttävää. Taidan kyllä sinne soittaa tässä joku päivä ja kysyä noista ihme ihopoimuista, jotka on tuolla rintojen alla. Ainakaan ton oikean tissin alunen ei näytä yhtään siltä, miltä mun järjellä pitäis. Huolestuttaa, et jos se jää tollaseks ihmeelliseks kurttuiseksi. :( Voin laittaa tännekin ihan erillisen kuvan siitä joku päivä, kun saan taas kameraa lainaksi...


Niin, mun kuppikoko oli ennen leikkausta 80E ja tullee olemaan luultavasti 80B. :) Tyytyväinen olen kokoon. Kävin jo toissapäivänä ostaan yhdet urheiluliivit, kun musta tuntuu, ettei ne sairaalan liivit ole kovin hyvät (vähän sellaiset raketti-malliset). Ostin Triumphin Tri-action- liivit ja ne tuntuivatkin ihan hyviltä, eivätkö olleet tyyriit. Kovin kalliita liivejä ei nyt kannata ostaa, koska toi ympärysmitta ja kuppikoko tulee tuosta muuttumaan vielä monta kertaa. Ostamani liivi olivat kokoa 85B, otin siis vähän löysemmän ympärysmitan, mikä olisi normaalisti, koska turvotusta on jonkin verran ja on hyvä, ettei liivi sitten painaisi kovasti tuonne rinnan alle, missä on kaikista kipeintä. Käytän mä silti sidetaitoksia pehmusteena siinä liivin reunan alla, koska tuntuu, että se reuna painaa joka tapauksessa...

Mutta tässä oli kai oleellisimmat asiat. :) Nyt olisi aika laittaa vähän kuvia. Noi on otettu lauantaina, eli pari päivää leikkauksesta. Mun mielestä ovat sillai ihmeen siistit ja fiksun näköiset ottaen huomioon, että leikkauksesta on vasta pari päivää. Vähän on vaan mustelmaa nännipihojen ympärillä ja sit toi keltainen on sitä desinfiointiainetta, mitä leikkauksissa käytetään... Mut tosta oikealta puolelta otetusta kuvasta kyl näkee jo aika hyvin tuon nahkapoimun, mikä sinne rinnan alle on jäänyt. Jos joku osaa sanoa jotakin asiasta, niin olisi kiva kuulla. Mua vaan asia vaivaa ja pelottaa, kun en tiedä onko se niinkun tarkoituksella tollanen, vai onko siinä käyny joku hama...






Siinä ne siis ovat, miun uudet "tytöt". :) Sitten, kun on viikko kulunut leikkauksesta, otan uusia kuvia, niin näkee onko jotakin tapahtunut paranemisen tiimoilla... Mutta kommentoikaa nyt ihmeessä näitä kuvia vapaasti, haluankin mieluusti kuulla muidenkin mielipiteitä, kuin vaan omiani ja avokkini!

Palaan astialle piakkoin...

H-hetki lähenee...

Jeba, tänään kävin Tayssissa plastiikkakirurgin juttusilla. Tapaaminen meni ihan rattoisasti, kyselin paljon kaikkea ja täten läkäri myös selitti mulle paljon asioita. Hän myös piirsi tisseihin leikkauskaaviot textmarkerilla. Täytyy siis peseytyä varovasti illalla, etten pese niitä piirrustuksia pois; lekuri joutuisi leikkaamaan perstuntumalla muuten... ;-)

Nyt en sitten tiedäkään enää millä leikkaustekniikalla mulle tehdään. aluksi oli tarkoitus, että käytetään yläpedikkelitekniikkaa (suom. tikkarimalli), mutta ilmeisesti se ei olisikaan välttämättä paras mulle sopiva tekniikka. Joten, voipi olla, että leikkaus tehdään kuitenkin ns. ankkuritekniikalla, eli arpi tulisi myös rinnanaluspoimuun... Mutta ei kirurgi ollut vielä ihan varma miten aikoo tehdä, joten annoin vapaat kädet. Herätessäni nukutuksesta kyllä huomaan sitten miten on tehty. ;-)

Kyselin muuten myös leikkaustekniikoiden eroista. Tässä pieni plussat/miinukset-kooste kuulemastani:

Tikkaritekniikka:
+ vähemmän leikattavaa (täten myös vähemmän arpea paranneltavana)
+ rinnat paranevat nopeammin haluttuun muotoon
+ sopii tekniikaksi, jos rinnoista ei tarvitse poistaa kovin paljoa
- Imetyskyky luultavasti mennyttä, koska maitotiehyitä joudutaan katkomaan paljon
- Rinnat alkavat roikkumaan nopeammin (ehkä myös enemmän), kuin ankkuritekniikalla tehtäessä
- Pystyhaavaa joudutaan rypyttämään enemmän tässä tekniikassa, joten arven paraneminen ja siliäminen on hitaampaa ja hankalampaa

Ankkuritekniikka:
+ Rintoja pystyy pienentämään enemmän (sopii siis, jos poistettavaa on reilusti)
+ Imetyskyky säilyy melko varmasti
+ Leikkaustulos pysyy kauemmin (ei ala roikkumaan niin nopeasti)
- Arpea tulee enemmän, joten myös paranneltavaa on enemmän
- Paraneminen kestää kauemmin, kuin tikkaritekniikassa

siinä nyt ainakin tärkeimpiä seikkoja, näin ainakinymmärsin asiat plastiikkakirurgini puheista...

Jep, otin äkkiä kännykkäni huonolla kameralla kuvia leikkauskaavioista, ennen kun ne suttaantuvat. Tässä nyt siis nekin, jos jotain kiinnostaa nähdä:

Että semmosia piirrustuksia. Siinä huomaa jo tulevat muutokset aika hyvin; ainakin uutta nännin kohtaa katsomalla... ;-) Pitää saunoa illalla maltilla, etteivät piirrustukset kulu pois. Ei saa siis käyttää saippuaa lainkaan.

Jees jees, aamulla menen sitte 7.30 leikkausosastolle odotteleen. Aika pian siinä saan jo esilääkityksen, jonka jälkeen menen vaihtaan sairaalavaatteet ylle. Sitten menenkin varmaan jo anestesialääkärin tykö ja sitten olenkin jo kanttuvei. :) Plastiikkakirurgiani en siis ehdi enää näkeen huomenna ennen leikkausta, että toivottavasti ei tule enää kysymyksiä mieleen, mitä olisin halunnut häneltä kysellä... No, eiköhän se hyvin mene. Lääkärikin sanoi, että jos olen huomenillalla jo hyvässä kunnossa, niin saan lähteä kotiin. Noh, sen näkee sitten. :)

Nyt en taida enempiä enää kirjoitella, täytyy vielä yrittää tehdä tänä iltana kaikkea sellaista mitä ei voi sitten vähään aikaan tehdä. Eli siivota, saunoa ja harrastaa seksiä ;-)

Hurraa! Huomenna saan uudet tissit. =) Kirjoittelen sitten taas, kun olen vähän toipunut.

Pitäkää peukkuja pystyssä...

Lähtötilanne...

No niin, lupasin taannoin laittaa tänne "ennen-kuvia", joten tässä tulee... karseita kuvia kyllä, mut onneks ei kauaa tarvitse enää kärsiä noista... ;-)


Saakeli, roikkuu kuin kuuskymppisellä mummolla... :( Vasta tuollai kun käsillä kannattelee niitä, näkee kuinka isot ne oikeastaan on... Noi liivit on kokoa 80E . Hui. Kohta onneks kevenee. :)

Sain taas paljon hyviä vinkkejäkin Suomi24:n keskustelupalstoilta. Kyselin vähän nukkumisjärjestelyistä leikkauksen jälkeen, hyvistä rintaliiveistä ja sidetarpeista. Olenkin nyt kaivanut esiin kaikki tyynyt, mitä kämpästä löytyy; täytyisi koittaa niiden avulla muokata itselleen sellainen "pesä", missä sitten pystyy selällään nukkumaan hyvin... Mielenkiinnolla odotan, mitä siitä tulee, koska en juuri koskaan nuku selälläni. Voin kyllä nukahtaa selälleni, mutta sitten unissani käännyn aina kyljelleen. Nyt täytyy sit pöngätä itsensä tyynyjen avulla niin, ettei pääse kierähtään kyljelle. Damn. Itse asiassa eilen illalla taisin kyllä nukahtaa selälleen. :) Ihan tarkoituksella testasin siis asiaa... Ehkäpä se ei tunnu niin pahalta, kunhan saa itsensä viriteltyä siihen tukevasti. Laitan käsivarsien ja ainakin polvitaipeiden alle tyynyt, niin katsoo sit pysyykö siinä.

Löysin myös vinkin perusteella hyvän rintsikat netistä. :) Kyseessä oli oikein laadukkaan oloiset urheiluliivit, missä kiinnitys on etupuolella vetoketjulla. Hurraaaaaa! Olen meinaan etsinyt jo kauan sellaisia edestä kiinnitettäviä liivejä, koska olen niin tönkkö, etten saa liivejä selän takana kiinni. En ole koskaan saanut. Joten pukemisesta tulee paljon helpompaa, sitten kun nuo liivit saa. :) Aika tyyriit tietty ovat (59,90), mutta saman verran mun muutkin liivit on maksaneet nykyisellään...

Täytynee muuten vielä käydä tänään tahi huomenna apteekissa ostamassa sidetaitoksia ja haavateippiä varoiksi kotiin. On sitten ainakin varalla, jos tarvii vaihdella... Muuta en kai oikein voikaan ostella valmiiksi; edes noita liivejä, kun en tiedä tarkkaa kokoa...

Aargh, alkaa kyllä pikku hiljaa jänskättään! Viime yönä näin leikkaukseen menosta hyvin todentuntuista unta. Ei onneks ollut mikään painajainen, missä kaikki menee päin persettä... ;) Odotan torstaita oikeastaan innolla. Ja onneks ei ole enää sellainen epäilevä fiilis, että oonko nyt tekemässä virhettä tai että tarviinko nyt kuitenkaan oikeasti leikkausta. Kun katselin noita eilen otattamiani kuvia, kaikki epäilykset kyllä katos. Karseita oli katsella, varsinkin ilman liivejä otetut kuvat. Yök, roikkuivat navassa. :( En edes kehtaa niitä pahimpia laittaa tänne, kun niin ällöttää. Ei tissien perusteella luulisi, että kuvassa on 26-vuotias henkilö...

Jep jep, mutta tästä on vain suunta ylöspäin. Kirjaimellisesti! ;D

Ps. Kommenttia saa muuten laittaa kuvista ja muutenkin! Olis kiva kuulla, jos jollekin tulee jotain mietteitä tämän aiheen tiimoilta. Tai jos haluaa kysyä multa jotain tms... Edelleenkin tuntuu, että teen tätä vain itseäni varten, lukijoista ei hajuakaan... ;-)

Muutoksia leikkausaikatauluissa...

Nonni, nyt kun olin ihan valmistautunut henkisesti tulevaan leikkaukseen, mulle soitettiin sairaalalta, että leikkausta pitää siirtää. Uusi pvm olisi 13.11. Eivät kuulemma saaneet tuoksi 30.10 (eli siis leikkaushan piti olla tänään!) sellaista plastiikkakirurgia, joka olisi osannut "kyseisellä leikkaustekniikalla" leikata... <----- siis näin mulle asia ilmaistiin ja kun yritin kysyä soittajalta tarkempaa tietoa, hän sanoi, ettei tiedä asiasta yhtään sen enempää. Just, no minähän sitten vähän kimpaannuin, kun ei kukaan osaa vastata kysymyksiin ja vaahtosin, että voisi selvittää vähän asiaa ja ilmoittaa mulle ainakin puhelinnumeroita, joista voisin asiaa tarkemmin tiedustella. No hän sitten lupasi lähettää mulle postitse lappuja, missä olisi uusi pvm ja tarkemmin kerrottu asiasta.

Kiivaasti odotin postin saapumista ja parin päivän päästä sitten putkahtikin luukusta kirje. Kirjeessä luki vain uusi leikkauspäivämäärä ja peruslöpinöitä ja sitten ilmeisesti kyseinen henkilö, jonka kanssa keskustelin puhelimessa, oli kirjoittanut käsin paperin alareunaan: "Leikkaus tehdään haluamallasi yläpedikkelitekniikalla". Ahaa, eli siis tämä tarkoitti sitä, että mua oli kuitenkin vähän edes kuunneltu siellä parin viikon takaisessa tapaamisessa plastiikkakirurgin kanssa. Kysyin meinaan häneltä silloin, että onko leikkaus aina pakko tehdä ns. ankkuritekniikalla vai voisiko mahdollisesti käyttää ns. tikkarimallia, jossa siis rintapoimuun ei tulisi ollenkaan arpea, vaan ainoastaan nännin ympärille ja siitä suoraan alas poimuun. Sitä tämä sitten ilmeisesti tarkoitti, että leikkaus tulisi tällä toisella tekniikalla. Kirurgi meinaan mainitsi silloin, että leikkaustekniikka riippuu paljon kirurgista (eri lääkärit käyttävät eri tyylejä, eivätkä kaikki osaa tehdä kyseisellä yläpedikkelitekniikalla). Että näin.

Olettaisin, että tämä on nyt kuitenkin hyvä asia, vaikka joutuu pari viikkoa enemmän jännittämään; tuleepahan ainakin huomattavasti vähemmän haavoja paranneltaviksi ja uskoisin kuitenkin, ettei leikkaustekiikka oleellisesti vaikuta lopputulokseen; imetyskyvyn säilyttämiseen tms...

No, kun olin saanut tämän asian sulteltua suurin piirtein, mulle soitettiin Tayssista. Hoitaja pyysi mua saapumaan 12.11 eli päivää ennen leikkausta sinne Plastiikkakirurgian osastolle tapaamaan leikkaavaa lääkäriäni (Kimmo Tanttula). Hän kuulemma kertoisi minulle tarkemmin leikkaustekniikasta ja piirtelisi rintoihin kaavioitaan. Huh, kylläpä helpotti, kun sai kuulla konkreettisesti kirurgin nimen! Homma ei ole enää niin anonyymiä ja epämääräistä. Nyt ainakin saan kysyä kaikki mieltä painavat asiat ennen h-hetkeä; ehkäpä jopa tiedän tulevan kuppikoonkin! :) Sitä odotellessa...

Edistysaskeleita... ainakin jonkin asian suhteen.

Huppista, hieman on unohtunut tämä kirjoittelu... On ollut jotenkin tosi hektinen alkusyksy. Ei ihan äkkiä luulisi, että työttömänä olen; kiireisempi olen nyt kuin silloin töissä ollessani. ;-)

No, kuitenkin. Silloin, kun saavuin Rhodoksen matkalta, oli pöydällä kirje sairaalasta odottamassa. Kirjeessä kutsuttiin mut tarkempia leikkausta edeltäviä tutkimuksia varten leikkausosastolle (itse leikkaukselle oli varattu päivä 30.10). Mukana oli myös labra-lähete (piti katsoa joitain perusjuttuja ja myös sydänfilmi). No minäpä sitten menin 16.10 paikan päälle erittäin jännittyneenä. Ensiksi menin jonkin hoitajan pakeille. Hän kertoi ihan perusjuttuja leikkauksen suhteen, miten siis asiat leikkauspäivänä etenisivät ja kertoi miten leikkaukseen tulisi valmistautua. Sain siis lappusia itselleni, missä oli tarkemmat ohjeet leikkausta edeltäville päiville jne.

Sitten menin välillä labrassa poikkeen, koska plastiikkakirurgi, jonka juttusille mun piti mennä, oli vielä leikkauksessa, joten tiedossa oli odotusta. Labrassa multa otettiin veriryhmä. Sitten, kun tulin labrasta takaisin leikkausosastolle, pääsin itse lääkärin luo. Itse tapaaminen oli kyllä mielestäni ihan turha, koska kirurgi oli todella kiireinen- hänellä oli uusi leikkaus hetken päästä ja meitä haastateltavia oli neljä jonossa. Noh, tämä naiskirurgi vain pyysi ottamaan paidat pois, katsoi vähän rintoja ja siinä se sitten oikeastaan olikin. Hän vain kysyi, olenko nyt ihan varma, että haluan leikkaukseen, kertoi kaikista mahdollisista riskeistä ja huonoista puolista ja sanoi, että "eihän noi sinun rintasi edes mitkään kovin isot ole". ;-) Niin isot kuitenkin, että leikkaukseen haluan ja minulla on siihen oikeus julkisella puolella...

Outoa tuossa tapaamisessa oli se, että kirurgi ei oikeastaan kertonut mulle mitään asioita sen tarkempaa. Kuvittelin, että siellä oltaisiin puhuttu tarkemmin leikkauksesta, leikkaustekniikasta, tulevasta koosta ja esim. siitä mitä kaikkea kotiin kannattaisi hankkia leikkauksen jälkeistä aikaa silmällä pitäen (sidetarpeet, rintaliivit jne.) Koska hän ei mistään näistä asioista mulle kertonut, kyselin sitten vähän itse. Koosta hän vain sanoi, että yleensä rinnat pienenevät sen pari kuppikokoa, sen tarkempaa arviota en saanut. Sitten hän sanoi, että sairaalalta saa yhdet liivit, mutta heti leikkauksen jälkeen, kun vain pystyy, kannattaa käydä liiviostoksilla. Mä olin jotenkin valmistautunut siihen, että tiedän tulevan kuppikoon jo ennen pienennystä, että voisin jo valmiiksi ostaa parit liivit. Lekuri sanoi, ettei kannata. Mutta tuskin mä niillä samoilla liiveillä kovin kauaa pärjään, aluksi tissit varmaan erittää enemmän kudosnestettä, verta jne., joten kyllähän ne liivit likastuvat aika nopeasti. Ja hoitaja sanoi, ettei ne sairaalalta saadut liivit ole edes mitkään kovin tulevat...

No, kuitenkin siinä se tapaaminen ja tutkimukset sitten olivat. Käteen jäin enemmän epätietoisuutta, vitutusta ja pelkoa, kuin mitä oli ennen sairaalalle menoa. Sen lisäksi, etten saanut kuppikoosta ja leikkaustekniikasta tietoa, siellä ei edes tiedetty kuka mut leikkaa ja koska (käskivät soittamaan osastolle leikkausta edeltävänä iltapäivänä/iltana, jolloin saisin tietää tarkemman leikkausaikataulun. Jep jep, että sellasta...

Edistystä edes jollakin saralla...

Vieläkään ei ole kuulunut mitään leikkauksesta. Mutta toisaalta hyvä, koska en jaksaisikaan stressata nyt kaikista asioista samaan aikaan. Työsuhteeni on meinaan juuri lopuillaan (huomenna vika työpäivä) ja kämpässä on remonttia tulossa. Lisäksi olen lähdössä ensi torstaina etelään viikoksi. Että Rodos kutsuu! Ihanaa päästä biitsille makaan ja uimaan. =) Mietittävää ja suunniteltavaa on ihan kiitettävästi siis. :)

Laihdutusprojekti etenee hyvin. Maanantaina 11.8 paino oli 67,8kg, eli alaspäin ollaan tultu kivasti. :) Liikuntaakin on saanut ihan riittävästi. Eilen oli jotekin paha olo, ja syömiset jäi suht vähiin ja se kyllä näkyi aamun punnituksessa: 67,3kg. Toivottavasti laskee vielä tuostakin; on meinaan menkat lopuillaan, joten turvotuksia ei pitäisi juurikaan enää olla... Mut sen näkee sit huomenaamulla.

Tuossa juuri tein tilannekartoituksen pudotusvauhdista ja asettamistani tavoitteista. Olin laittanut tavoitepäivämääräksi 1.9 ja silloin paino pitäisi olla 65,9kg. Eli mulla olis vielä reilu 2 viikkoa aikaa päästä tuohon välietappiin. Pudotettavaa olisi siis 1,4kg... Eli ei mikään mahdoton tavoite. Olen siis toiveikas...

Olen nyt ollut kolme viikkoa herkkulakossa, eli ei mitään karkkia (muutenkin kaikki näkyvä soker pois), eikä roskaruokaa. Pähkinöitä olen pariin otteeseen puputtanut ja sunnuntaina hain kiinalaista, mutta sitä nyt ei oikein voi laskea roskaruoaksi. Lisäksi olen ollut myöskin kolme viikkoa alkoholitta, joten uskon senkin vaikuttaneen positiivisesti pudottamaani painoon. Tosin, tulevana lauantaina on kaverin häät, joissa "joutuu" juomaan alkoholia ja syömään hääkakkua ja muitakin herkkuja. Mutta onhan se vain yksi päivä! Maanantaina palataan sitten taas ruotuun... :) Palaan astialle...

I hate mondays...

Uusi viikko on alkanut jokseenkin väsyneissä merkeissä. Aina tulee nukuttua huonosti su-ma-yönä, oli sitten krapula (ja liskojen yö) tai ei. Mikä kumma siinäkin on(?) En edes sekoittanut unirytmiä viikonloppuna pahasti... Noh, anyways. Maanantait on joka tapauksessa hanurista. Toi harmaa ja sateinen keli kuvastaa hyvin mielialaa. Mutta kai tää tästä taas iloks muuttuu...

Nyt on tasan viikko menkkojen alkuun, ja sen kyllä huomasi aamun punnituksessa (menkkaturvotukset alkavat yleensä juuri näihin aikoihin). Vaaka näytti 69,8kg, eli tasan kilon enempi kuin eilen. Hurraa! :-/ Mutta lohduttaa toki, kun tietää, että se on vain hormonaalista. Ensi viikon perjantaihin asti saa varautua turvonneeseen ja kökköön oloon, mutta sitten onkin menkkojen jälkeinen kivan kevyt olo. Odotankin jo innolla mitä vaaka näyttää silloin, kun menkkaturvotukset on poistunut kehosta... :)

Pienentyä pitäisi muualtakin, kuin rinnanympäryksestä...

Ennen tuota leikkausta pitäisi pudottaa painoakin jonkin verran. Olisi jees, jos ois kroppaansa/painoonsa mahdollisimman tyytyväinen pienennykseen mentäessä, koska leikkauksen jälkeen ei olisi suotavaa pahemmin laihduttaa (tissit kaiketi kutistuisivat entisestään...) Mutta en mä tässä mihinkään ihannepainoon ehdi enää laihduttaa; olettaen, että pääsen leikkaukseen joskus syyskuussa. Mutta kaikki mitä nyt saa kropasta karistettua on vaan plussaa! Että kauhea tsemppi vaan päälle. :)

Lähtötilanne mulla oli pari viikkoa sit 70,9kg, pituus 163cm, BMI 26,7 (pahimmillaan paino oli jotain 74kg keväällä) ja tänä aamuna vaaka näytti 69,2kg (BMI 26). Eli vajaassa parissa viikossa on lähteny 1,7kg, eli ihan jees. Toivottavasti jatkuukin yhtä hyvin. Kunhan nyt sais itsensä edes normaalipainoiseksi ennen pienentymistä, ettei olisi sit työstettävää niin paljon. Toisaalta, ei mua kauheesti haittaa, vaikka tissit vielä vähän pieneniskin leikkauksen jälkeenkin. Oon niin lopen kyllästynyt näihin löllö-lolloihin, jotka hytkyy ja tytisee tossa. Liikunta on ihan hanurista, kun on tollainen painolasti. :-/ Ehkä vois leikkauksen jälkeen harkita jopa juoksuakin pitkästä aikaa! =)

Tjoop, mä ajattelin vuodattaa tänne blogiin näitä mun laihdutusjuttuja nyt ainakin siihen asti, kun pääsen leikkaukseen. Sen jälkeen vuodatan sitten tissi-juttuja enimmäkseen. ;) Ja jotenkin helpompi pysyä ruodussa syömisten sun muiden suhteen, kun joutuu jollekin/johonkin "tilittään" tekemisiään. ;) ei kehtoo sortua mässäilyihin, kun hävettäis liikaa kirjoittaa omasta luonteen heikkoudestaan tänne kaikkien miljoonien lukijoiden silmien alle... kröhöm, kun ois edes yksi lukija. XD No mut anyways, näin aion tehdä, luki tätä sit joku tahi ei. Onpahan ainakin dokumentoituna sitten jos joskus miettii ja ihmettelee, että mitenkä ne hommat menikään...

Että sellaista tänään.

Kärsivällisyys ei ole ikinä ollut parhaita puoliani...

Kesäkuun 3. kyllästyin taas odottamaan ja päätin taas soittaa jonohoitajalle (joku sanoi Suomi24:n keskusteluissa, että prosessi saattaa nopeutua huomattavastikin jos vähän hoputtaa ja aktiivisesti soittelee sairaalaan). Ei muuta kun luuri käteen taas! ;)

No, kieltämättä soitosta oli hyötyä. Hoitaja sanoi, että leikkauksia aletaan luultavasti taas tekemään elokuussa (nyt on kesätauko) ja että niitä tehdään Tampereen lisäksi parissa muussakin kaupungissa (ilmeisesti TAYS vuokraa leikkaussaleja muista sairaaloista nopeuttaakseen leikkausjonojen purkua), ja onnekseni kotikaupunkini on yksi niistä kaupungeista. :) Sanoin hoitajalle, että mielelläni tulisin leikattavaksi kotikaupungissani ja että voin tulla hyvin lyhyelläkin varoitusajalla. Hän sanoi merkitsevänsä asian koneelle ylös ja sanoi myös, että se saattaa nopeuttaa huomattavasti operoitavaksi pääsemistä. Kysyin sitten vielä, että kuinka lyhyt varoitusaika voi lyhyimmillään olla, hän sanoi että jopa päivän varoitusajalla on kutsuttu leikkaukseen. Hui, ihan niin nopsaan en kyllä haluaisi! Mutta jos prosessi etenee ihan normaalisti, saan kutsun kotiin n. 2-4 viikkoa ennen leikkausta... Että sellaista.

Odottavan aika on pitkä...

Hohhoijaa, toukokuun alkuun mennessä olin jo ehtinyt spekuloimaan kaikkea mahdollista leikkaukseen liittyvää ja omia motiivejani ja ja JA... Kuinka paljon sitä ehtiikään kolmessa kuukaudessa asioita vatvomaan. Leikkausjonoon päästyäni aloin välittömästi katselemaan toisten naisten rintoja. Osittain tarkoituksella, osittain huomaamattani. Mietin kuppikokoja ja millaiset rinnat kellekin sopivat. Siis toisin sanoen aloin tekemään kenttätutkimusta. ;)

Jossain vaiheessa sitä tuli epäluuloiseksi koko prosessin suhteen, jotenkin alkoi epäilyttämään pääsenkö kuitenkaan leikkaukseen, ainakaan vuoden sisään, sillä tiesin hoitojonojen olevan pitkät Pirkanmaalla. No, päätin sitten soittaa TAYS:n Plastiikkakirurgian osaston jonohoitajalle jospa hän valaisisi asiaa. Hoitaja sanoi, että aikaisintaan alkusyksystä voisi olla mahdollista päästä leikattavaksi. Hän kysyi olenko jo käynyt mammografiassa, johon vastasin, että en. Koko mammografia-asiasta ei ollut sen tarkemmin puhetta silloin, kun kävin TAYS:ssa konsultaatiossa. Kirurgi vain sanoi, että kannattaa mammossa käydä varmuuden vuoksi, vaikka nuori olenkin. Noh, ei kun soittamaan taas terveyskeskukseen pyytämään lähetettä mammografiaan.

Viikon päästä lähete ja maksusitoumus pompsahti sitten postilaatikosta ja aikakin oli varattu jo valmiiksi. Keskiviikkona 14.5 aika sitten koitti. Pääsin onneksi paikalliseen Suomen Terveystaloon, niin ei tarvinnut sen kauemmaksi matkustaa. Itse mammografia oli kyllä aika ilkeän tuntuista, levyt puristivat tissiä niin lujaa, että ajoittain tuntui kuin se olisi voinut hetkenä minä hyvänsä räjähtää. Mutta hengissä selvisin. Yllätyksekseni he halusivat vielä tehdä ultraäänitutkimuksenkin. Siinä kohtaa vähän säikähdin, että näkyikö mammossa jotakin sellaista minkä takia he haluaisivat tehdä tarkempia tutkimuksia. Jännitin koko ultran ajan. Tutkimus tuntui vieläkin inhottavammalta kuin mammografia, mutta ei siinä auttanut kuin yrittää olla mahdollisimman rentona. Onneksi tutkimus ei kestänyt kauaa ja pelkonikin osoittautuivat turhiksi ja sain täysin terveen paperit. :) Yksi askel lähempänä pienempiä rintoja, jee jee.

Seuraava etappi...

Ei mennyt kuin viikko lähetteen laittamisesta, niin kirje TAYS:sta putkahti postiluukusta. Olin ilmeisesti saanut jonkun peruutusajan, sillä minua pyydettiin tulemaan Plastiikkakirurgian polille jo perjantaina 22.2. Noh, ei siinä muuta kuin paikan päälle sitten. Jännitti ihan järkyttävän paljon mennä sinne, mutta kaikki meni hyvin. Plastiikkakirurgi oli todella mukava ja asiallinen noin kolmekymppinen mies. Hän kyseli samoja asioita, kuin lääkäri terveyskeskuksessakin, eli miksi haluan leikkaukseen jne. ja otti myös mitat rinnoista. Hän kertoi myös hieman leikkaukseen liittyvistä riskeistä (haavojen paranemisesta) ja kysyi mahdollista toivettani koon suhteen. En oikein osannut siihen mitään järkevää sanoa; heitin vaan ilmaan, että "kai tahtoisin B-kupin"... Vaikea hahmottaa minkä kokoinen joku B-kuppi ylipäätään on, kun itsellä on aina ollut tällaiset roikkuvat D/E-kupit. Noh, lekuri sitten sanoi, että realistinen tavoite on, että otettaisiin pois n. 300g/rinta. Ja se kuulosti ihan järkevältä. Ei siinä sitten muuta, kun leikkausjonoon vaan. :)

Olin jotenkin yllättynyt miten helposti ja nopeasti asia hoitui, jotenkin sitä kai empi, että ottaako lääkäri tosissaan ja onko rintani kuitenkaan niin suuret, että julkiselle puolelle voisi päästä operoitavaksi.

Mutta hyvä näin. :)

Kaiken alku...

Tämän blogini tarkoituksena on kertoa matkastani kohti rintojen pienennysleikkausta ja kertoa kyseiseen projektiin liittyvistä fiiliksistä, ongelmista ja edistymisestä.

Kaikki alkoi tammikuussa 2008, kun olin kuukauden ajan päivittäin lukenut Suomi24:n keskustelupalstoilla Plastiikkakirurgia-puolella rintoihin ja rintojen pienennyksiin liittyviä kirjoituksia. Aikani lueskeltuani ja asioista toisilta kirjoittajilta kyseltyäni koin jonkin sortin valaistumisen ja otin itseäni niskasta kiinni ja varasin ajan omalääkäriltäni tarkoituksenani puhua mahdollisuuksistani päästä rintojen pienennykseen julkiselle puolelle.

30. tammikuuta aika sitten vihdoin koitti. Omalääkärini oli TAAS lomalla, kuten yleensä aina, kun tarvitsisi päästä juttusille, joten asiaani hoiti sijainen (joka onneksi osoittautui erittäin asialliseksi nuorehkoksi naishenkilöksi). Hän ei juurikaan tiennyt mitään rintojen pienennyksestä, joten enimmäkseen hän kaiveli tietoa netistä. Hän kyseli motiiveistani leikkauksen suhteen, otti mittoja rinnoistani (mm. jugulum-mamilla), tunnusteli rinnat ja kainalot mahdollisten pattien varalta, punnitsi minut ja laskeskeli paljonko pisteitä tuli (päästäkseen julkiselle puolelle leikkaukseen on saatava tietty määrä pisteitä mm. hartiasäryistä ja rintojen koosta). Ylitin reippaasti tarvittavan pisterajan. Mitta kaulakuopasta nänniin oli n. 28cm (normaalisti n. 21cm), kuppikokoni palttiarallaa 75D/80E, pituus 163cm ja paino 66kg (BMI 24.8). Asia oli sillä sipuli ja lekuri teki lähetteen TAYS:iin plastiikkakirurgian polille ja sitten vain odoteltiin...