keskiviikko 9. heinäkuuta 2008

Odottavan aika on pitkä...

Hohhoijaa, toukokuun alkuun mennessä olin jo ehtinyt spekuloimaan kaikkea mahdollista leikkaukseen liittyvää ja omia motiivejani ja ja JA... Kuinka paljon sitä ehtiikään kolmessa kuukaudessa asioita vatvomaan. Leikkausjonoon päästyäni aloin välittömästi katselemaan toisten naisten rintoja. Osittain tarkoituksella, osittain huomaamattani. Mietin kuppikokoja ja millaiset rinnat kellekin sopivat. Siis toisin sanoen aloin tekemään kenttätutkimusta. ;)

Jossain vaiheessa sitä tuli epäluuloiseksi koko prosessin suhteen, jotenkin alkoi epäilyttämään pääsenkö kuitenkaan leikkaukseen, ainakaan vuoden sisään, sillä tiesin hoitojonojen olevan pitkät Pirkanmaalla. No, päätin sitten soittaa TAYS:n Plastiikkakirurgian osaston jonohoitajalle jospa hän valaisisi asiaa. Hoitaja sanoi, että aikaisintaan alkusyksystä voisi olla mahdollista päästä leikattavaksi. Hän kysyi olenko jo käynyt mammografiassa, johon vastasin, että en. Koko mammografia-asiasta ei ollut sen tarkemmin puhetta silloin, kun kävin TAYS:ssa konsultaatiossa. Kirurgi vain sanoi, että kannattaa mammossa käydä varmuuden vuoksi, vaikka nuori olenkin. Noh, ei kun soittamaan taas terveyskeskukseen pyytämään lähetettä mammografiaan.

Viikon päästä lähete ja maksusitoumus pompsahti sitten postilaatikosta ja aikakin oli varattu jo valmiiksi. Keskiviikkona 14.5 aika sitten koitti. Pääsin onneksi paikalliseen Suomen Terveystaloon, niin ei tarvinnut sen kauemmaksi matkustaa. Itse mammografia oli kyllä aika ilkeän tuntuista, levyt puristivat tissiä niin lujaa, että ajoittain tuntui kuin se olisi voinut hetkenä minä hyvänsä räjähtää. Mutta hengissä selvisin. Yllätyksekseni he halusivat vielä tehdä ultraäänitutkimuksenkin. Siinä kohtaa vähän säikähdin, että näkyikö mammossa jotakin sellaista minkä takia he haluaisivat tehdä tarkempia tutkimuksia. Jännitin koko ultran ajan. Tutkimus tuntui vieläkin inhottavammalta kuin mammografia, mutta ei siinä auttanut kuin yrittää olla mahdollisimman rentona. Onneksi tutkimus ei kestänyt kauaa ja pelkonikin osoittautuivat turhiksi ja sain täysin terveen paperit. :) Yksi askel lähempänä pienempiä rintoja, jee jee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti