Huppista, hieman on unohtunut tämä kirjoittelu... On ollut jotenkin tosi hektinen alkusyksy. Ei ihan äkkiä luulisi, että työttömänä olen; kiireisempi olen nyt kuin silloin töissä ollessani. ;-)No, kuitenkin. Silloin, kun saavuin Rhodoksen matkalta, oli pöydällä kirje sairaalasta odottamassa. Kirjeessä kutsuttiin mut tarkempia leikkausta edeltäviä tutkimuksia varten leikkausosastolle (itse leikkaukselle oli varattu päivä 30.10). Mukana oli myös labra-lähete (piti katsoa joitain perusjuttuja ja myös sydänfilmi). No minäpä sitten menin 16.10 paikan päälle erittäin jännittyneenä. Ensiksi menin jonkin hoitajan pakeille. Hän kertoi ihan perusjuttuja leikkauksen suhteen, miten siis asiat leikkauspäivänä etenisivät ja kertoi miten leikkaukseen tulisi valmistautua. Sain siis lappusia itselleni, missä oli tarkemmat ohjeet leikkausta edeltäville päiville jne.
Sitten menin välillä labrassa poikkeen, koska plastiikkakirurgi, jonka juttusille mun piti mennä, oli vielä leikkauksessa, joten tiedossa oli odotusta. Labrassa multa otettiin veriryhmä. Sitten, kun tulin labrasta takaisin leikkausosastolle, pääsin itse lääkärin luo. Itse tapaaminen oli kyllä mielestäni ihan turha, koska kirurgi oli todella kiireinen- hänellä oli uusi leikkaus hetken päästä ja meitä haastateltavia oli neljä jonossa. Noh, tämä naiskirurgi vain pyysi ottamaan paidat pois, katsoi vähän rintoja ja siinä se sitten oikeastaan olikin. Hän vain kysyi, olenko nyt ihan varma, että haluan leikkaukseen, kertoi kaikista mahdollisista riskeistä ja huonoista puolista ja sanoi, että "eihän noi sinun rintasi edes mitkään kovin isot ole". ;-) Niin isot kuitenkin, että leikkaukseen haluan ja minulla on siihen oikeus julkisella puolella...
Outoa tuossa tapaamisessa oli se, että kirurgi ei oikeastaan kertonut mulle mitään asioita sen tarkempaa. Kuvittelin, että siellä oltaisiin puhuttu tarkemmin leikkauksesta, leikkaustekniikasta, tulevasta koosta ja esim. siitä mitä kaikkea kotiin kannattaisi hankkia leikkauksen jälkeistä aikaa silmällä pitäen (sidetarpeet, rintaliivit jne.) Koska hän ei mistään näistä asioista mulle kertonut, kyselin sitten vähän itse. Koosta hän vain sanoi, että yleensä rinnat pienenevät sen pari kuppikokoa, sen tarkempaa arviota en saanut. Sitten hän sanoi, että sairaalalta saa yhdet liivit, mutta heti leikkauksen jälkeen, kun vain pystyy, kannattaa käydä liiviostoksilla. Mä olin jotenkin valmistautunut siihen, että tiedän tulevan kuppikoon jo ennen pienennystä, että voisin jo valmiiksi ostaa parit liivit. Lekuri sanoi, ettei kannata. Mutta tuskin mä niillä samoilla liiveillä kovin kauaa pärjään, aluksi tissit varmaan erittää enemmän kudosnestettä, verta jne., joten kyllähän ne liivit likastuvat aika nopeasti. Ja hoitaja sanoi, ettei ne sairaalalta saadut liivit ole edes mitkään kovin tulevat...
No, kuitenkin siinä se tapaaminen ja tutkimukset sitten olivat. Käteen jäin enemmän epätietoisuutta, vitutusta ja pelkoa, kuin mitä oli ennen sairaalalle menoa. Sen lisäksi, etten saanut kuppikoosta ja leikkaustekniikasta tietoa, siellä ei edes tiedetty kuka mut leikkaa ja koska (käskivät soittamaan osastolle leikkausta edeltävänä iltapäivänä/iltana, jolloin saisin tietää tarkemman leikkausaikataulun. Jep jep, että sellasta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti