Nonni, leikkaus on ohi ja paraneminen on kovassa vauhdissa. Torstaina oli siis leikkaus. Tosin meinasin siitä vähän myöhästyä, koska Tayssin hoitsu antoi mulle väärän ajan! Mun olis oikeasti pitänyt olla sairaalalla torstaiaamuna klo 7.00, mutta hoitsu antoi mulle ajaksi 7.30. Vähän siis tuli kiire alkujärjestelyiden kanssa, mutta ehdittiin kuitenkin tekeen kaikki ajoissa. :)
Sillon ennen leikkausta siis allekirjoitettiin sellanen lappu, missä annettiin lupa lääkärien käyttää ja tarkastella tarvittaessa mun tietojani ja siinä päivitettiin myös samalla mun lähimmäiseni yhteystiedot, jos tarvitsisi ottaa yhteyttä. Sitten meninkin kiireesti vaihtamaan sairaalavaatteita päälle. Ihanat mummokalsarit ja tukisukat sain. ;-) Sen jälkeen menin odotushuoneeseen verikokeeseen ja nappasin esilääkitykset nassuun. Ei siinä sitten ehtinyt kuin kymmenisen minuuttia istumaan, kun leikkausryhmä jo tuli hakemaan mua leikkaussaliin...
Hoitajat oli tosi mukavia, joku 4-5 ihmistä siinä hyöri ja pyöri mun ympärillä ja kiinnitteli muhun kaikkia antureita ja lätkiä. Ihmettelivät kovasti miten oon niin rauhallinen. :) Sanoin vaan, että en kai mä oikein ymmärrä mihin oon joutumassa... No, sitten kun kanyyli oli laitettu käteen ja kaikki lätkät oli paikoillaan, anestesialääkäri tuli siihen ja sitten pari henkäystä happimaskiin ja olikin jo kanttuvei.
Seuraava muistikuva onkin sitten heräämöstä. Leikkaus oli kestänyt noin 3,5h ja kun heräsin ensimmäisen kerran, kello oli jotain 14.30, sitten siinä heräsin aina viiden minuutin välein, kun multa otettiin verenpaineita. Sitten mut leikannu kirurgi tuli käymään siinä nopeasti. Se kokeili onko nänneissä tuntoa, mutta en mä mitään tuntenut, kun koko kroppa oli ihan turta ja olin puoliunessa. Sen verran olin hereillä, että sain kysyttyä, että millä leikkaustekniikalla hän päätyi tekemään. Hän teki siis kuitenkin yläpedikkelitekniikalla (tikkaritekniikalla), eli ei tullut haavaa ollenkaan rinnanaluspoimuun. Kysyin siten, että miten nyt kävisi imetyskyvyn. Hän sanoi, että pystyi jättämään reilusti rauhaskudosta kiinni nänniin, eli imetyskyvyn pitäisi säilyä. Noh, sen näkee oikeastaan vasta sitten joskus, kun imetys tulisi ajankohtaiseksi...
Noh, joskus neljän aikaan mua sit lähdettiin viemään vuodeosastolle. Siinä siirron aikana sit piristyin sen verran, että soittelin heti läheiset läpi, kun pääsin huoneeseeni. Mun avomieskin sai tulla mua katsoon heti. :) No sitten torkuinkin muuten alkuillan. Joskus kahdeksan aikaan hoitaja toi mulle teetä ja jugurtin, koska en ollut saanut vielä syödä mitään koko päivänä. Kyllä maistui hyvältä. :) Mitään pahoinvointia mulla ei esiintynyt ollenkaan leikkauksen jälkeen. Ihmeen hyvä olo oli. Ainoastaan pissalla käyminen tuotti ongelmia, koska en pystynyt toimimaan alusastian kanssa. Pyynnöstä sain sitten sellaisen pönttöviritelmän siihen sängyn viereen. :) No, yöunet oli aika vähissä, heräilin aina tunnin välein, kun asento oli niin huono ja kädet, selkä ja maha olivat kipeät. Hoitajakin kävi aina tunnin välein katsomassa oonko okei, joten siihenkin heräilin sitten. Puol viideltä aamulla sainkin sitten huonetoverin, joten aamuksi sainkin sitten juttuseuraa, mikä oli kiva juttu. :)
Aamulla sitten saikin ihan kunnon aamiaisen. Puolen päivän aikaan lähdinkin sitten jo kävellen vessaan, kun en ollut vielä yhtään ollut liikkeellä. Koko päivä meni odotellessa. Lääkärin piti tulla mua katsomaan ja poistamaan dreenejä ja siteitä ja myös auttamaan mua sopivien liivien pukemisessa. Noh, kahden aikaan hoitaja tulikin sitten poistamaan siteitä ja dreenejä, koska lääkäriä ei kuulunut. Dreenien poisto sattui aika paljon, koska ne oli ainakin toiselta puolelta jäänyt kiinni johonkin. :( Mutta sitten helpotti, kun sai kaikki kiristävät ja painavat sidokset pois. Tissit näytti kyl aika karmeelta, kun nännipihat oli jotenkin ihan töröllään ja turvonneet. Koko tissit oli vähän sellaset vogue-mallit, ihme suipot. Oikean rinnan alla olevat tikit/teipit oli myös kummallisesti rutussa, siihen jäi sellanen ihmeellinen iso ihopoimu. Hoitaja sanoikin, että saa sitten lääkäri katsoa voiko sille tehdä jotakin...
Noh, kolmeen asti odotin, mutta lääkäri ei ikinä tullut. Sieltä sit tuli kaks hoitajaa, jotka puki mulle liivit ja toi mulle tarvittavat paperit (hoitokertomuksen, saikkutodistuksen ja reseptin buranaan), sitten vaan puin siinä päälle, soitin avomiehen hakemaan mua ja lähdin meneen neljän aikaan. Koko kotiutus meni mun mielestä jotenkin oudosti. Kukaan lääkäri ei käynyt mua missään välissä katsomassa ja poiskin lähdin sieltä sillai, ettei kukaan edes tullut sanomaan mitään. Myöskään minkäänlaisia kirjallisia jälkihoito-ohjeita en saanut. Mut pukeneet hoitsut vaan vastaili mun kysymyksiin, kun yritin udella, että mitä nyt saan ja en saa tehdä. Ne oikeastaan vaan sanoivat, että saa ja pitääkin liikkua, kun luulin, että pitää olla enimmäkseen pötköllään ja levossa. Sit suihkuttelusta ne ei sanonut oikein tarkkaan. Sen verran sain selvää, että saippuaa ei saa käyttää, eikä teippejä repiä pois, ellei ne repsota. Ja että saunaa pitäis ainakin pari viikkoa välttää. Mutta se jäi mulle epäselväksi, että pitääkö niitä suihkutella päivittäin vai ei(?) Myöskään seksin harrastamisesta eivät osanneet sanoa; enemmän tuntuivat nolostuvan, kun kysyin kauanko seksuaalista kanssakäymistä pitää välttää. Sanoivat vaan, että koita nyt viikko olla ilman ja että ei kai se haittaa jos ei siinä tissien päällä makaa... tosi hyvä ohjeistus siis. ;-/ No, hyvä uutinen oli se, että kyljellään saa kuulemma nukkua jos pystyy. Mä olin jotenkin kuvitellut, että missään nimessä ei saa nukkua muussa asennossa, kuin selällään... tässä taas huomaa, miten huonosti mua on näissä asioissa opastettu.
Jep, jep. Joskus neljän viikon päästä olis kai sitten jälkitarkastus Tayssilla. Kaippa ne sitten soittaa sieltä ja kutsuu tuleen. Haavapoliklinikan numeron sain kyllä, mihin saa soittaa jos tulee jotain ongelmia/kysyttävää. Taidan kyllä sinne soittaa tässä joku päivä ja kysyä noista ihme ihopoimuista, jotka on tuolla rintojen alla. Ainakaan ton oikean tissin alunen ei näytä yhtään siltä, miltä mun järjellä pitäis. Huolestuttaa, et jos se jää tollaseks ihmeelliseks kurttuiseksi. :( Voin laittaa tännekin ihan erillisen kuvan siitä joku päivä, kun saan taas kameraa lainaksi...
Niin, mun kuppikoko oli ennen leikkausta 80E ja tullee olemaan luultavasti 80B. :) Tyytyväinen olen kokoon. Kävin jo toissapäivänä ostaan yhdet urheiluliivit, kun musta tuntuu, ettei ne sairaalan liivit ole kovin hyvät (vähän sellaiset raketti-malliset). Ostin Triumphin Tri-action- liivit ja ne tuntuivatkin ihan hyviltä, eivätkö olleet tyyriit. Kovin kalliita liivejä ei nyt kannata ostaa, koska toi ympärysmitta ja kuppikoko tulee tuosta muuttumaan vielä monta kertaa. Ostamani liivi olivat kokoa 85B, otin siis vähän löysemmän ympärysmitan, mikä olisi normaalisti, koska turvotusta on jonkin verran ja on hyvä, ettei liivi sitten painaisi kovasti tuonne rinnan alle, missä on kaikista kipeintä. Käytän mä silti sidetaitoksia pehmusteena siinä liivin reunan alla, koska tuntuu, että se reuna painaa joka tapauksessa...
Mutta tässä oli kai oleellisimmat asiat. :) Nyt olisi aika laittaa vähän kuvia. Noi on otettu lauantaina, eli pari päivää leikkauksesta. Mun mielestä ovat sillai ihmeen siistit ja fiksun näköiset ottaen huomioon, että leikkauksesta on vasta pari päivää. Vähän on vaan mustelmaa nännipihojen ympärillä ja sit toi keltainen on sitä desinfiointiainetta, mitä leikkauksissa käytetään... Mut tosta oikealta puolelta otetusta kuvasta kyl näkee jo aika hyvin tuon nahkapoimun, mikä sinne rinnan alle on jäänyt. Jos joku osaa sanoa jotakin asiasta, niin olisi kiva kuulla. Mua vaan asia vaivaa ja pelottaa, kun en tiedä onko se niinkun tarkoituksella tollanen, vai onko siinä käyny joku hama...
Siinä ne siis ovat, miun uudet "tytöt". :) Sitten, kun on viikko kulunut leikkauksesta, otan uusia kuvia, niin näkee onko jotakin tapahtunut paranemisen tiimoilla... Mutta kommentoikaa nyt ihmeessä näitä kuvia vapaasti, haluankin mieluusti kuulla muidenkin mielipiteitä, kuin vaan omiani ja avokkini!
Palaan astialle piakkoin...
Nämä kuvat on vielä alkuperäisten teippausten kanssa, mutta seuraavat kuvat ovatkin sitten ilman teippejä (niitä saa kuulemma pitää vain 2 viikkoa, jonka jälkeen on pärjäiltävä ilman). Teipit revin toissäpäivänä ekaa kertaa pois (oli muuten jumalattoman tiukassa vaikka veden avulla niitä irrottelin...) nähdäkseni haavat. Kyllä järkytys oli suuri, pakko myöntää. Nännin ympärystät oli oikeastaan ihan fiksun näköiset, varsinkin vasemmassa tississä oli saatu oikein siististi. Oikea puoli sen sijaan röpsötti enemmän, nännin ympäryshaavan ja pystyhaavan risteyskohta oli jotenkin repsallaan ja pystyhaava muutenkin enempi "siksakkia" mitä vasemmassa tississä. Mutta nuo pystyhaavojen alaosat! Aivan kamalan näköiset. Iho ihan kurtuilla ja tikit miten sattuu, molempien puolien haavoissa jotain ihme ihokielekkeitä, mitkä on jäänyt siihen haavan päälle lerpattamaan. Oikean tissin haavassa se kieleke on lisäksi melkein musta, että lieneekö jossain kuoliossa tms... hyi helvetti kuitenkin. Odotan kyllä mielenkiinnolla millaiseksi ne tuosta muotoutuvat. Pahoin pelkään, etteivät ne alaosat tuosta tokene. On hyvinkin mahdollista, että joutuu meneen johonkin korjausleikkaukseen... :(
