Edistystä ja takapakkeja...

Se viimeksi mainitsemani tikin aiheuttama ärsytys laantui noin viikon kuluessa. Se, että hoitaja leikkasi vähän sitä pinnalla ollutta päätä pois, auttoi haavaa sulkeutumaan. Tosin se kyseinen tikki ei ole vieläkään varmaan sulanut kokonaan, sillä vieläkin ajoittain siihen kohtaan sattuu (vihlaisee/pistää) ja se kohta tuntuu kovalta. Noh, niiden hitaimmin sulavien tikkien pitäisi sulaa n. muutaman kuukauden kuluessa.

Niin, kävin siellä jälkitarkastuksessa noin kuukausi sitten. Eipä siellä oikein mitään ihmeellistä tapahtunut. Kirurgi vain kyseli, että kuinka on mennyt ja olenko tyytyväinen jne. Sitten hän vain vilkaisi päällisin puolin rintoja ja se oli sitten aika lailla siinä. Olin vähän pettynyt, koska olin luullut, että siellä käydään jotenkin perusteellisemmin läpi leikkausta/tulosta jne. Vähän me puhuttiin niistä paranemiseen liittyvistä ongelmista, joita mulla oli ollut enemmän kuin tarpeeksi. Siitä ärsyyntyneestä tikistä siinä oikean rinnan pystyarvessa hän sanoi, että ei usko sen enää sieltä puplsahtavan uudelleen pintaan. Sanoi, että sulavia tikkejä on kahdenlaisia; toiset sulavat nopeammin ja toisten sulaminen voi vielä muutamiakin kuukausia.

Hän myönsi, ettei rinnoista ihan symmetriset tulleet, toinen on vähän alempana kuin toinen ja nännit hieman eri suunnissa, mutta itse oli tyytyväinen tulokseen. Hän vertasi rintaleikkauksen tekoa veistoksen tekoon, eli yhtä hankalaa rintojen muotoileminen samanlaisiksi.

Kysyin häneltä arvista myös. Mullehan on jääny aika rumat ja isot arvet noihin pystyhaavojen alaosiin; sinne juuri mistä haavat aukeilivat. Oikeasta puolesta tuskin ainakaan tulee mikään kaunis ja huomaamaton edes ajan myötä. Ja kyllä vasemmankin puolen arpi aika iso ja röpöliäinen on. Halusin tietää onko minun mahdollista päästä arpien korjausleikkaukseen jos arvet jäävät mua vaivaan. Ei hän sitä vaihtoehtoa ainakaan pois sulkenut, mutta vastasi mulle aika ympäripyöreästi, joten en oikein saanut tolkkua asiaan.

Kirurgi antoi mulle neuvoksi, että mun täytyy alkaa palaileen ns. normaalirutiineihin, eli saan urheilla, ja tehdä muutenkin kaikkea mitä olin ennen leikkaustakin tehnyt. Hän sanoi, ettei tarvitse enää varoa mitään ja olisi parempikin psyykeen kannalta, ettei ajattelisi koko tissejä, koska viimeiset kuukaudet oli pyörineet täysin rintojen ehdoilla. Silikoniteippien käytöstä hän sanoi, että voin niitä vielä ainakin pari kuukautta käyttää ainakin pystyarvissa, mutta nännipihojen ympärillä ei välttämättä tarvitse, koska ne arvet olivat jo niin huomaamattomat ja vaaleat. Hän pyysi kuitenkin tarkkailemaan, että jos iho ärtyy teipeistä, niin sitten pitäisi pitää välillä taukoa. Varsinkin oikean tissin pystyarven alaosa (=a.k.a ongelmapesäke) saattaisi ärtyä, koska arpi ei ollut vielä kunnolla "kypsynyt".

Noh, sovittiin sitten lopuksi, että sairaala kutsuu mut uuteen jälkitarkastukseen tässä loppukeväästä (huhti-toukokuussa) ja katsotaan sitten mikä on tilanne arpien kanssa.

No minähän sitten helpottuneena palasin normaali arkeen ja nyt sitten huomasin viikko sitten, että juurikin tuo oikea ongelmakohta on vähän auki noin pikkurillin pään kokoiselta alueelta. :( Ensin luulin, että siihen on vain syystä tahi toisesta kehittynyt uusi rupi osan arven päälle, mutta muutama päivä sitten huomasinkin, että sieltähän erittyy kudosnestettä. Eli reikähän siinä on silloin oltava. Kun kohtaa tunnustelee, niin tuntuu että sen reiän kohdalla olisi kuoppa, että ihan kuin koko kohta olisi mennyt siitä montulle... Mene ja tiedä. Nyt olen sitten taas putsaillut kohtaa päivittäin (suihku + desinfiointi) ja pidän siinä päällä haavataitosta.

En kyllä yhtään tiedä mikä moisen aiheutti. Juuri kun luulin olevani voiton puolella, niin sitten taas pamahtaa joku uusi ongelma kehiin! Olen miettinyt voiko se johtua siitä, kun olin juuri pitänyt kahden viikon tauon silikoniteippien pidosta. Että oliko sitten joku liivin alaosa päässyt hankaamaan sen puhki, vai mikä oli syynä. Tosin teippitauko piti olla vain hyvästä; niiden teippienhän sitä ihoa piti mahdollisesti ärsyttää, ei tauko teippien pidossa. Sitä paitsi en ole edes käyttänyt normaali kaarituellisia rintsikoita kuin ehkä kerran viikossa tai parissa, muuten olen ollut urheiluliiveillä koko ajan, eli eihän ne edes hankaa mihinkään tissinalusiin... No joo, ehkä tää spekulointi on nyt ihan turhaa; oli syy mikä tahansa, niin nyt pitää vaan olla tarkkana ja koittaa vähän himmata. Ehkäpä se siitä ajan kanssa menee taas umpeen. Jos ei, niin sitten täytyy mennä taas poikkeen haavapolilla sitä vilauttamassa... Mut pitäkää peukut pystyssä, että se rauhottuu itseksiin! Palailen asiaan kun tilanteessa tapahtuu muutosta...