Takapakkeja...

Nyt on kulunut 3,5 viikkoa leikkauksesta ja paraneminen on ihan vaiheessa edelleen. Toissa lauantaina en kestänyt enää epätietoisuutta, vaan menin terveyskeskuksen päivystävälle näyttämään noita pystyhaavoja. Hän sanoi, että siellä alaosissa on infektio ja kirjoitti 10 päivän antibioottikuurin (Kefexin 750mg). Sitä olen nyt tässä popsiskellut, tänään illalla otan viimeisen napin. Aika hevoskuuri, kun 2 nappia noin vahvoja joutuu vetään päivässä...

Päivystäjä myös sanoi noista pystyhaavojen alakurtuista, etteivät ne hänen mielestään näyttäneet siltä miltä pitäisi (asiantuntemusta hänellä ei tosin kirurgisista toimenpiteistä ollut...), hän veikkasi, että niissä on käynyt pieni hama ja kudosta/ihoa olisi jäänyt liikaa. Hän kehoitti ottamaan heti alkuviikosta yhteyttä haavapolille ja vaatia aikaistusta jälkitarkastukseen (tarkastus pitäisi olla n. 4 viikon päästä leikkauksesta, mutta se ei taida aina toteutua). Hän myös kehoitti vaatimaan korjaustoimenpiteitä, sanoi, ettei mun tarvitse tyytyä tuollaiseen tulokseen. Hän myös uskoi, että mahdolliset korjaustoimenpiteet menisivät myöskin kunnan piikkiin... Tein työtä käskettyä ja soitin sitten heti maanantai-aamuna haavapolille ja kerroin asian laidan. Minulle varattiin aika polille keskiviikoksi.

Siellä polilla hoitaja sitten putsasi haavat kunnolla ja kanssa lohdutteli minua, että kyllä ne kuntoon saadaan joka tapauksessa, kuulemma noin joka toinen rintojen pienennyksessä käynyt potilas kohtaa joitakin paranemiseen liittyviä ongelmia. Harvoin kuulemma selviää ilman mitään takapakkeja. Hän soitti myös minut leikanneelle plastiikkakirurgille, joka sitten onneksi pääsi paikan päälle katsomaan minua. Hyvä, että tuli, koska hän ei ollutkaan vielä nähnyt tekeleitään kertaakaan leikkauksen jälkeen (kuten varmaan aikaisemmin mainitsin, lääkärit eivät tulleet minua katsomaan osastolle, vaan hoitsut minut kotiuttivat). Hän sanoi, että vaikka ompeleet ovatkiin auenneet ja varsinkin oikealla puolella alhaalla on ihan reikä, haavojen pitäisi itsekseen umpeutua ajan kanssa. Hän myös sanoi, ettei siellä näkynyt mitään merkkejä infektiosta(?), että olisikohan tulehdus sitten parantunut jo siihen mennessä (olin syönyt 5 päivää antibiootteja).

Hyvä muuten, että tulin kysyneeksi tissien teippailusta! Haavahoitaja sanoi minulle sillon aikaisemmin puhelimessa, että teipit on otettava pois kahden viikon päästä leikkauksesta ja että uusia EI SAA laittaa. Silloin ihmettelin kovasti asiaa, mutta tein työtä käskettyä ja hilluin sitten melkein viikon ilman mitään teippauksia. Nyt kuitenkin kysyin kirurgiltani, että eikö muka saa mitään teippejä käyttää tukemassa. Hän sanoi, että "mistä tuollaista olet kuullut?" Voi herra siunaa sentään! Sanoin siinä sitten, että "häneltä" ja osoitin vieressä seisovaa haavahoitajaa. ;-) Pikkaisen olin saanut ristiriitaista informaatiota, taas. Kirurgi sanoi sitten, että voin ainakin pari viikkoa pitää vielä Micropore-teippiä; tosin ainoastaan nännien ympärillä, koska se oli ainoa paikka mistä ei tullut mitään eritystä.

Noh, lääkäri kirjoitti mulle sit vielä loppuvuoden saikkua ja mulle varattiin uusi aika viikon päähän (pe 12.12), jolloin katsottaisiin onko mitään edistystä tapahtunut haavojen suhteen. Sain vielä hoitajalta sellaista huopanauhaa, mitä pitää laittaa erittävien haavojen päälle. Nauha imee ilmeisesti jotain shaissee haavoista ja kai myös kosteuttaa (muuttuu kastuessaan geeliksi). Muuten jatkan ihan samalla lailla, kuin tähänkin asti, eli suihkuttelen haavoja päivittäin ja otan aina suihkun jälkeen tunnin ilmakylvyn. Muuta ei nyt ole oikein tehtävissä.

Vaihdoin teipitkin toisinlaisiin. Käytin alunperin valkoista kapeaa Micropore-teippiä, mutta ystävällinen ihminen Suomi24:ssä neuvoi, että ruskea leveämpi teippi voisi toimia paremmin (ruskea leveämpi teippi tukee enemmän ja siinä on myös vähän hennompi liima, joten se ei välttämättä ärsyttäisi ihoa niin paljoa, kuin valkoinen). Että näillä mennään nyt ainakin vähän aikaa. Perjantaina sitten kuulee taas jotakin infoa, kun menen sinne haavapolille. Toivottavasti saisin piakkoin sen jälkitarkastusajan, silloin meinaan arvioidaan mahdollisen korjausleikkauksen tarve. Lienen pessimisti, mutta olen liki varma, etteivät nuo alahaavat tuosta itsestään mene umpeen ja kurtut oikene. Varsinkin tuo oikea puoli on aika epätodennäköinen toipuja; siinä alhaalla on tällä hetkellä sormenpään kokoinen reikä. ;-/ Mutta ei tässä auta, kuin odotella... ja pitää peukkuja pystyssä... Tässä nyt joka tapauksessa kuvia, noi reiät on aika karseen näköiset, että jos on kovin herkkä, niin ei varmaan kannata edes katsoa.

Tässä on kuva teippauksista. Nännien ympärillä on Micropore-teippiä, alhaalla on geeliytyvää huopanauhaa, jonka päällä Mesoft- sidetaitoksia, mitkä teippaan kiinni valkoisella Micropore-teipillä.

Vasemman tissin alunen. Ei ole enää niin pahan näköinen, kuin aikaisemmin. Pieni reikä siellä tosin on vielä...

Oikean tissin alunen reikineen päivineen. Pystyarpi on muuten parantunut ihan ok, mutta heti nännin alapuolella on jotain häikkää, mutta kunhan haavat eivät aukea, niin ei mitään hätää...

Lähikuva oikean alusen reiästä. Aika levottoman kokoinen rööri... Viime päivinä reikä on tuntunut vaan isontuvan, varmaan loputkin tikkaukset ovat auenneet sieltä...

Jep jep, nyt vaan odotellaan paranemista ja perjantaina toivottavasti ollaan taas vähän viisaampia. Seuraavat kuvat voin laittaa loppuviikosta, kun vaihdan teippaukset (jos vaikka tällä kertaa muistaisin ottaa kuvat ennen, kuin laitan uudet teipit).