Tuon jälkitarkastus nro 2:n lopputulos oli se, että kirurgi suositteli arpien laserointia, koska sanoin ala-arpien värin häiritsevät minua. Laserilla pystyy hajottamaan ylivilkkaasti toimivia verisuonia, jotka aiheuttavat arpialueen punoitusta. Laseria käytetään mm. kasvoissakin katkenneiden verisuonien häivyttämiseen, tuliluomien hoitamiseen jne. Jäin siis odottelemaan ihotautilääkärin yhteydenottoa.
Muutaman kuukauden päästä sain kutsun mahdolliseen toimenpiteeseen Tays:iin. Kävin laserissa pari viikkoa sitten. Arvista otettiin kuvat ennen ja jälkeen toimenpiteen, jotta voitaisiin tarkastella mahdollisia muutoksia. Pelkäsin hiukan, koska arvet olivat melko arat muutenkin ja tiesin laserin kirpaisevan jonkin verran. Yllätyksekseni se ei sitten sattunutkaan, osittain johtui varmaan arpikudoksen tunnottomuudesta (vaikka arvet tuntuvat välillä yliherkiltä "sisäisesti", itse arpikudos on kosketettaessa melko tunnoton). Toimenpide vei vain n. 20 minuuttia kaikkinensa. Jälkihoito-ohjeena käskettiin suojaamaan arvet kitkalta seuraavan viikon (ei siis rankkaa liikuntaa), saunoa ei myöskään saanut viikkoon. Lisäksi lääkäri kirjoitti Elocon -nimistä vahvaa kortisonivoidetta, jota piti käyttää arpiin viikon ajan joka ilta ja sen jälkeen n. 3kk pari kertaa viikossa. Kortisoni kuulemma saattaa pehmentää arpia; apikudos tuntuu aika kovalta noissa ala-arvissa. Aika näyttää onko siitä apua...
Arvet muuttuivat käsittelyn jälkeen tummiksi, oli kuin pieniä mustelmia/verenpurkaumia täynnä. Jäljet hälvenivät n. viikon kuluessa. Saan uuden kutsun laseriin joskus helmikuussa 2011, silloin nähdään onko ekasta laserista ollut apua ja vieläkö voidaan tehdä toinen tai useampi käsittely. Mutta nyt, kun kaksi viikkoa on kulunut laseroinnista, arvet näyttävät tältä:
Vasen alaosa
Oikea alaosa
Edestä
Että sellaisilta näyttävät tällä hetkellä. Etukuvankin laitoin, jotta näette kuinka vähän arvet erottuvat jos ei kovin tarkkaan katso. Rinnat ovat myös laskeutuneet niin paljon (liian paljon!), joten ala-arpia ei edes juuri näy, jos ei käsiä nosta ylös, jolloin myös rinnanaluset näkyvät.
Mutta tuosta laskeutumisesta: Sanoin viimeisimmässä jälkitarkastuksessa lääkärille, että olisin mieluusti ottanut vielä pienemmätkin rinnat, ihan vaan siksi, etteivät niin helposti alkaisi roikkumaan. Ei näilläkään tisseillä voi toppeja käyttää ilman liivejä, kyllä sen verran "törröttävät" ja roikkuvat, ettei se näytä hyvältä. Harmi sinänsä, jotenkin kuvittelin, että pysyisivät terhakkaina kauemmin... mutta näillä mennään! Päivittelen blogia vaikka sitten seuraavan laseroinnin jälkeen taas, jos on jotakin mainittavaa edistystä tapahtunut...
9 kommenttia:
Hei!
Olen menossa kahden viikon päästä rintojani pienennyttämään. Onneksi löysin blogisi, sillä jännittäminen on nyt helpottanut. Mielestäni rinnoistasi on tullut todella kauniit.
Kävin kuukausi sitten plastiikkakirurgia tapaamassa ja tapaaminen taisi olla yhtä hämmentävä kuin sinullakin. Kirurgi kertoi muun muassa tällaisen kriteerin, että rintoja tulee pienentää vähintään se 500g, jotta se menee yleisen sairaanhoidon piikkiin. Tieto tuli todella yllätyksenä ja mietinkin, että olikohan se tämän lääkärin oma kriteeri. Sanottiinko sinulle mitään tällaista?
Hei ja kiitos kommentista. :)
Mulle ei lääkäri puhunut mitään tuollaisista kriteereistä, lähtökohtana oli vain tehdä pienemmät rinnat, joiden kanssa olisi helpompi elää.
Mullahan kummastakaan rinnasta ei poistettu noin paljoa, vasemmasta poistettiin 310g ja oikeasta 385g, joten kun katsoo tuota eroa ennen ja jälkeen kuvien, niin voi sanoa että tuollainen vähintään puoli kiloa on aika paljon nahkaa ja kudosta! Eli saa olla vielä paljon suuremmat rinnat, kuin mulla, että menisi siis kunnallisen sairaanhoidon piikkiin...
Saanko kysyä, että mikä sinulla on lähtökohtana (kuppikoko) ja minkälaista lopputulosta toivoisit?
Nyt onkin jo sit leikkaus takanapäin ja tyytyväinen olen. Miulla oli lähtötilanne 75H ja molemmista rinnoista lähti 460 grammaa.
Minuu hämmensi se, kun kirurgi ei halunnut puhua ollenkaan kuppikoissa, vaan kertoi grammoina mitä tulee ottamaan pois. Mie sit 200g kinkkupakettia punnitsin kaupassa ja koitin kuvitella paljon jääpi vielä etuvarustukseen, kun aluksi mitattiin, että yksi rintani painaa noin 700g. Mut huojentavaa oli, kun kirurgi sit tokas, että en mie rinnattomaks sinuu jätä :D. Mie vielä kysyin sillo, kun piirteli viivoja rintoihin, että mikä se 500 gramman kriteeri on, niin se sanoi, että ei hän vaa'alla tarkkaa grammamäärää punnitse, mut noin 500 grammaa pitäis ottaa. Tosi epämääräistä, mut eipä tuo mitään enää tässä vaiheessa haittaa. Miul on "uudet" rinut, joista tykkään! :D
Mut tosiaan turvonneena miun rinnat ovat nyt urkkaliiveissa kokoa D, mut uskon, että siihen B:n ja C:n tienoille sit asettuu. Oon ottanut nyt tosi varovasti, että pääsen tossa ens kuun alussa takas töihin. Oisko sinulla vinkkejä parantumisajalle?:)
Onneksi olkoon uusien "tulokkaiden" johdosta! :D
Aika outoa kyllä kirurgilta puhua vain grammoissa, ei mikään ihme, että aiheutti vähän hämmennystä... Multa kirurgi kyllä kysyi suoraa kuppikokoa, jota toivoisin, eikä hän puhunnut mitään grammamääristä...
Mutta pääasia, että lopputulos miellyttää! :)
Leikattiinko sut muuten "ankkuri -tekniikalla" vai millä?
Vinkkejä toipilaalle:
- ota ilmakylpyjä aina kun mahdollista (hillu ilman liivejä), koska se tekee haavoille hyvää.
- älä revi mitään teippauksia irti, elleivät häiritsevästi repsota. Uusi teippauksia vasta, kun itsestään irtoilevat tai jos ovat todella likaiset.
-heti kun kykenet, käy ostamassa paremmat, oikeasti rintoja tukevat liivit (kaarituettomat urheiluliivit, esim. Triumph tri-action/swegmark tms.), jotka eivät kuitenkaan purista liikaa, kandee siis ostaa ympärysmitaltaan hieman isommat, kun normaalisti koska turvotusta tulee olemaan muutamia viikkoja.
- heti jos josku haava alkaa erittämään tai kuumottamaan tai tulee jotain muuta normaalista poikkeavaa oiretta, kannattaa soittaa haavapolille. Itse ramppasin polilla varmaan neljä kertaa näyttelemässä haavoja, kun aina oli jotain vialla (tikit törröttivät tms.). Apua kannattaa hakea heti, eikä vasta sitten kun on joku tulehdus tms. päällä.
- heti, kun haavat ovat menneet umpeen, kannattaa arpialueita alkaa rasvaamaan esim, Bepanthenilla tai muulla perusvoiteella. Ja jos arvet punoittavat kauan tai alkavat kehittämään keloidia (arven liikakasvua), kannattaa hakea apteekista silikonivoidetta tai tarraa (Mepiform), ne rauhoittavat arven muodostusta ja tasoittavat väriä.
Ohhoh, tulipa litania neuvoja. :) Lisää neuvoja saat toki myös kysymällä, autan mielelläni.
Tsemppiä toipumiseesi! :)
Kiitti vinkeistä! Miullahan itseasiassa rupes sit yks kohta haavasta erittää ja antibioottikuurin sain. Tänään onkin vika päivä sitä ja huomenna meen duuniin. Oonkin noudattanut ohjeitasi ja hillunut iliman liivejä. Eteenpäin mennään :). Kutinaa ja punoitusta on kyl nyt ollut, joten taidan huomenna soitella haavapolille varmuuden vuoksi. Voisin kyl muutenkin käydä näyttämässä, kun muutama tikki ei ole ottanut sulaakseen.
Miulle tehtiin sillä "tikkaritekniikalla". Tää miut leikannut kirurgi sanoi, että ei ollenkaan ankkuritekniikalla toteutakaan leikkauksia.
Heippa taas!
Kutina taitaa kuulua paranemisprosessiin, mutta kannattaa käydä näytillä polilla jos haavat punoittelee erityisen paljon(tai varsinkin jos kuumottaa, jolloin tulehdus saattaa olla päällänsä). Ja jos noita huonosti sulavia tikkejä törröttelee sieltä täältä, ne kannattanee ehkä nypityttää pois. Mun tapauksessani tököttävät tikit taisivat olla syypäinä alahaavojen ärsytykseen ja siks toipuminen viivästyi huomattavasti. Sitten vasta, kun polilla nypittiin tikit pois, haavat alkoi parantumaan (tosin haavat olivat sitten apposen auki pari viikkoa).
Aika jännä, että sulle tehtiin "tikkaritekniikalla", mä nimenomaan käsitin kirurgini puheista, että mun rintani olivat tavallaan sen verran "pienet", että tikkaritekniikka sopii leikkaukseen, hän sanoi, että yleensä suuremmat rinnat leikataan lähes poikkeuksetta "ankkuritekniikalla"... No, mene ja tiedä. Onhan se kustakin kirurgista kiinni mitä tekniikkaa suosii; eivät kaikki hallitse molempia tekniikoita... :)
Kiitokset mielenkiintoisesta blogista, arpien parantumista on ollu erityisen mielenkiintoista seurata.
Kävi tässä mielessä, että tuo rintojen "tippuminen" voi johtua kirurgin leikkuutavasta. Olen katsellut eri ihmisten blogeja rintojen kohotuksesta ja pienennyksestä ja yllätyin kohdallasi siitä, miten "alas" nännit jätettiin, aivan keskiviivan alareunaan. Muissa kuvissa mitä olen nähnyt, rinnat on kiristetty huomattavan paljon korkeammalle ja ihoa poistettu enemmän, jolloin laskeutumista ei ole isommissakaan rinnoissa tapahtunut noin paljoa.
Älä käsitä väärin, kauniithan nuo ovat ja edellisiin verrattuna varmasti aikamoinen helpotus! (Odotan jo innolla omaa leikkaustani, oma koko 80H ja rintojen koko sukuvika).
Noiha on tosi kauniit! Ite kävin mittauttamassa terkkarilla ja omat oli 33cm/31,5cm eli lääkärille suoraan viikon sisään. Parturi-kampaaja kun itsekkin on ni ei tee yhtää hyvvää hartioille ja selälle näi iso rintamus.. Jännityksellä ootellaan saanko lähetteen plastiikkakirurgille :)
Voi kiitos. <3 Kyllähän näihin on pikkuhiljaa tottunut, nyt kun aikaa leikkauksesta on jo nelisen vuotta. :) Aluksi olin vähän pettynyt, koska luulin saavani vielä pienemmät ja terhakkaat rinnat, mutta olen todennut nämä ihan passeleiksi; tosin ilman liivejä ei edelleenkään voi mitään toppeja pitää tms., mutta pitää aina muistaa tuo lähtötilanne, niin johan näyttävät täydellisiltä siihen verrattuna! :D
Pidän peukkuja pystyssä sulle Anne Maria, toivottavasti saat lähetteen ja pääset pian taakastasi. :)
Lähetä kommentti